EmediateAd

Lumilapioporukan kosto

A A
12.12.2009 0:01

Lisää aiheesta

Julkisen sanan neuvoston (JSN) vapauttava päätös lautagatessa ei Savon Sanomissa johda julkaisuperusteiden muuttamiseen neuvoston linjaamaan suuntaan. Niillä perusteilla, joilla JSN hyväksyy Ylen Silminnäkijä-ohjelman julkaisuperiaatteet, Savon Sanomat ei julkaise ainuttakaan juttua.

Ohjelman tekijöillä oli varmasti riittävät syyt luottaa lähteeseensä.

Se on kuitenkin eri asia kuin julkaisupäätöksen tekeminen. On totta, että sataprosenttista näyttöä ei ole perusteltua vaatia, mutta ohjelman tekijöillä ei kuitenkaan ainakaan julkaisuhetkellä ollut riittäviä näyttöjä.

Tätä faktaa ei muuta se, että toimittaja ja hänen esimiehensä luottivat valaehtoisen lausunnon antajaan.

Silminnäkijä-ohjelman toimittaja ja julkaisuluvan antaneet esimiehet tekivät toimittajan työnsä huonosti.

Usein iltapäivälehtiä syytetään törky- ja roskajournalismista, mutta tiedän, että niiden toimituksellinen johto ei tieten tahtoen antaisi julkaisulupaa niin heikoilla näytöillä kuin "laadukkaan" Silminnäkijä-ohjelman johto teki.

JSN on historiansa pahimmassa kriisissä. Se on valitettavaa aikana, jolloin neuvoston pitäisi kyetä toiminaan suunnan näyttäjänä koko julkaisutoiminnalle. Toivottavasti mediat eivät laajemmin ryhdy pitämään JSN:n lumilapioporukan ratkaisua ohjeellisena ennakkotapauksena.

JSN:n pitäisi koostua media-alan terävimmistä osaajista. Siksi on pakko ihmetellä, miten sekavasti neuvosto toimii ja miten se ratkaisujaan perustelee. JSN:n ei ole mahdollista kuulla ohjelman tekijöiden suojelemaa lähdettä.

Jotkut ovat tätäkin harmitelleet, mutta ajatus siitä, että JSN:n jäsenillä olisi mahdollisuus tutustua lähteisiin tarkemmin on jossain määrin absurdi. Lähdesuojan taakse kurkistaminen tekisi JSN:stä kiistan osapuolen.

Myös sen suojiin piiloutuminen, että käräjäoikeudessa ohjelman lähde olisi voitu paljastaa, tuntuu linjattomalta. JSN:n ratkaisu ei voi perustua olettamukseen siitä, mitä mahdollisilla käräjillä mahdollisesti tapahtuu. JSN:n pitää pystyä aina perustelemaan ratkaisunsa täysin autonomisesti.

Ei se ole sen kohtuuttomampi vaatimus kuin sekään, että tiedotusvälineiden on pystyttävä antamaan juttujensa taustoista riittävän vakuuttava näyttö ilman, että lähdesuoja vaarantuu.

Neuvoston puheenjohtajan Pekka Hyvärisen ero on valitettava. Tässä tapauksessa näyttää silti, että hänen ja kahden maallikkoedustajan ajatus on ollut kirkas. Hyvärisen ja kumppaneiden ulosmarssin jälkeen ammattijournalistit päättivät asian kuin kunnon sopulit konsanaan.

Valitettavaa on, että osa tuostakin porukasta on omissa välineissään julkaisupäätöksiä tekemässä.

Ratkaisu vahingoittaa mediaa ja murentaa JSN:n arvovaltaa alan itsesäätelyelimenä. JSN-gate paljastaa sen, että media on ajautunut linjaristiriitoihin journalismin peruskysymyksistä. Hyvärisen jälkeen jäljelle jäänyt kokoonpano ei ehkä ole kykenevä hoitamaan JSN:ltä vaadittavaa tehtävää alan itsesäätelyelimenä.

Toivottavasti Hyvärisen eroilmoitus toimii kannustavana esimerkkinä muillekin JSN:n jäsenille.

Kysymys ei ole siitä, etteikö neuvoston kokoonpanossa olisi riittävää osaamista, sillä kyllä siellä on.

Nyt onkin perusteltua pohtia sitä, nauttiiko istuva neuvosto tämän jälkeen sellaista luottamusta, että sen tulevilla ratkaisuilla on riittävä painoarvo?

Päätoimittajalta

Kommentoi artikkelia