EmediateAd

Maisemareitillä

A A
28.7.2010 0:01

Kirsi Pehkonen

Kaunis kesäilta, tie hyvin päällystetty ja kumpuileva, oikea motoristin unelma. Mutta meitä maisemareitin varrella asuvia ei ihastuta, että kotoisa maantie hurmaavine maisemineen on suosiossa.

Kuopiolaiset motoristit puhuvat Vehmersalmen pikataipaleesta. Kesäinen jokailtainen än-ÄN-ÄÄNN joko yksitellen tai monen pärisijän letkassa ottaa tosiaan pattiin. Että siinä sitä ollaan hankkimassa aitoa luontoelämystä ja vauhdin hurmaa. Ja taisi nopeusrajoituksetkin jäädä huomaamatta.

Talvella kaksipyöräiset motoristit vaihtuvat kelkkailijoihin. Kas kun komeat maisemat ihan vaativat kelkkareittiä keskelleen. Reitin varrella asuva saa harmissaan huutaa ohipäristäville pakokaasukatkun levittäjille mitä tahansa, eivät ne kuule. Koneen meteli on hirmuinen, etenkin mäkisessä maastossa kaikuessaan. Tiiviissä kypärässä pauhaa menorokki tai lätistään mikin kautta sen perässä ajavan kelkkahemmon kanssa. Luontoelämyksellistä, tosiaan.

Vesillä meluajat ovat oma lukunsa ranta-asukkaiden ja mökkiläisten riesana. Keula pystyssä huudatetaan menemään, mahtaako olla edes aikaa maisemien ihailuun. Vesiskootterit kurvaavat melkein laiturin nurkalta, eikä monikaan vesimotoristeista tunnu ymmärtävän, miksi kalanpyydykset pitäisi väistää ja miksi aallonmuodostus on paikoin kielletty. Eikä aaltoja ole pakko vasiten tehdä sallitullakaan alueella.

Maanomistaja voi kieltää läpikulun tontillaan, jokamiehen oikeudet säännöstelevät asiallista luonnossa liikkumista. Mutta melua vastaan ei ole oikein mitään keinoja, vaikka se tunkeutuisi oman kotitontin jokaiseen sopukkaan. Monelle suomalaiselle kodin arvo on juuri rauhallisessa äänimaisemassa, luonnonäänissä, kylän elämän äänissä.

Kun tie tai kelkkareitti kerran on tehty, saa sitä ajaa. Meluhaitan pitäisi olla terveydelle vaarallista viranomaisen toimenpiteitä aiheuttaakseen, pelkkä harmittaminen tai luonnonrauhan häiritseminen ei riitä.

Vaikka omasta mielestä kotirauha rikkoutuisi, lain edessä niin tuskin käy. Toisen ns. luontoelämys on toisen elämänlaatua nakertava meluhaitta.

Korvauksia meluhaitasta voisi yrittää hakea, mutta niitä ei käytännössä saa, ellei melu aiheuta suoranaista terveyshaittaa. Ja mitä väliä seteleillä muutenkaan olisi, kun kaunista luonnonäänistä kesäiltaa rahalla ei kuitenkaan voi ostaa.

Jokaisella saa olla oikeus omiin harrastuksiin, mutta ei toisten hyvinvoinnin kustannuksella. Äänen etenemistä ei voi säädellä, kun se kerran irti päästetään, mutta jo äänen syntyhetkellä sen voimakkuutta ja laatua voi. Hiljaisuutta ei voi levittää, ostaa eikä rajata.

Olipa häiritsevässä metelöinnissä kyse moottorin pärinästä, musiikin huudattamisesta tai vaikka koirien haukunnasta, kysymys on oikeastaan perimmiltään siitä, että tänä itsekkyyden aikakautena tärkeintä on omien mielihalujen toteuttaminen, toiset huolehtikoot itse omistaan.

Turhanaikaisen metelin aiheuttamaa harmia, riitoja ja rajoituksia ei tarvittaisi, jos jokainen osaisi ottaa toisten hyvinvoinnin huomioon itsestäänselvyytenä, ihmisen elämänmalliin kuuluvana.

Kirjoittaja on vehmersalmelainen opettaja ja kirjailija.

Ajassa

Kommentoi artikkelia