Menoleikkurin pitäisi purra jo ensi vuonna

A A
9.6.2010 00:03
Kuva: Kuva: Kimmo Mäntylä/ Lehtikuva.

Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) valtuuskunnan johtaja Lorenzo Figliuoli esitteli Suomen taloutta koskevan arvion.

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n suosituksiin suhtaudutaan Suomessa perinteisesti kaksijakoisesti. On niitä, joiden mielestä IMF vain papukaijamaisesti toistaa Suomesta sille syötettyjä linjauksia ja toimii siten kotimaisen talouspolitiikan jatkeena. Niitäkin löytyy, jotka korottavat IMF:n auktoriteetin asemaan, jonkinlaiseksi kotoisten erimielisyyksien erotuomariksi.

Järkevämpää on pitää IMF:n näkemyksiä osana talouspoliittista keskustelua, jota eivät enää nykypäivänä kahlitse kansalliset rajat. IMF ei ole erehtymätön - Suomen kansantalouden kasvuvauhtia se ei viime vuosina ole onnistunut ennustamaan tarkasti - mutta sen ekonomisteilla on puolellaan etu, joka etujärjestöjen rahoituksen varassa toimivilta kotoisilta tutkimuslaitoksilta puuttuu: IMF voi huoletta ottaa esiin poliittisesti hankaliakin asioita.

Yhden suomalaisen talouspoliittisen keskustelun tabun IMF otti esiin maanantaina julkistamassaan raportissa Suomen taloudesta. IMF suosittaa, että Suomi vähitellen luopuisi asuntolainojen korkojen verovähennysoikeudesta. Hyöty olisi kahtalainen: oikeuden poistaminen yksinkertaistaisi verotusta ja jossain määrin hillitsisi asuntojen hintojen nousua.

Luonnollisesti myös valtio säästäisi. Viime vuosina verovähennysoikeus on nirhannut valtion verotuloja vuosittain 500-800 miljoonaa euroa vuodessa korkotasosta riippuen.

Vaikka verovähennysoikeuden poistaminen on ollut esillä verotuksen kokonaisuudistusta valmistelevassa Martti Hetemäen työryhmässä, se tuskin etenee ainakaan nopeasti. Sitä ja muita julkisia tukia pitäisi kuitenkin miettiä ennakkoluulottomasti. Yksikään saavutettu etu ei sentään voi olla ikuinen.

Korkojen verovähennysoikeus on vain yksityiskohta IMF:n suosituksissa. Pääviesti puolueille ja poliitikoille on yksinkertaisempi: julkisen talouden kestävyysvaje ei katoa itsestään. Jos julkinen talous halutaan tasapainottaa seuraavan kymmenen vuoden aikana, tahdin on oltava ensi vuodesta alkaen 0,9-1,3 miljardia euroa vuodessa.

Taloutta voi tasapainottaa karkeasti ottaen kahdella tavalla: on joko leikattava menoja tai lisättävä tuloja, mikä julkisella sektorilla tarkoittaa verojen korottamista. IMF suosittaa, että pääpaino Suomessa olisi menojen leikkaamisessa.

Tämä onkin järkevää. Veroihinkin on todennäköisesti puututtava, mutta samalla on varottava veronkiristyksiä, jotka hyydyttäisivät talouskasvua. On pikemminkin pohdittava veropohjan laajentamista kuin vaikkapa työn verottamisen kiristämistä.

Hallituksen suuret puolueet keskusta ja kokoomus eivät ole menojen leikkaamisen ja verojen korottamisen suhteesta samaa mieltä, vaikka myöntävätkin talouden tasapainottamisen tarpeen. Keskusta suosii veronkiristyksiä, kokoomus menojen leikkaamista. Hallitusyhteistyön jatkolle tämä tuskin kuitenkaan on este, jos vaalitulos antaa myöten. Keskustan on eduskuntavaalien jälkeen helpompi puhua leikkauksista, jos kannatus pysyy tasolla, jolta ponnistetaan hallitukseen.

Pääkirjoitukset

Kommentoi artikkelia