EmediateAd

Millä Jeesus lämmittäisi?

A A
27.8.2010 0:00

Ilkka Ritvanen

Hallituksen päätös korottaa energiaveroja on saanut nihkeän vastaanoton.

Elinkeinoelämän Keskusliitto vastustaa, mutta sen toiminta-ajatuksenahan on luoda Suomeen "yrityksille maailman parhaat toimintaedellytykset", mikä toteutunee vuonna 2152, kun viimeinen väestönsuojassa työskentelevä suomalainen telemarkkinoija korvataan, 119 vuoden eläkeiässä tietenkin, nanoteknisesti parannellulla kyborgityöläisellä, joka syö ydinjätettä ja ulostaa innovatiivisia mobiilisovelluksia.

Merkittävämpää kihinää on aiheuttanut se, että uudistus aiheuttanee muutaman sadan euron vuotuisen lisälaskun tavallisille ihmisille energian hinnoissa. Tällä on helppo ratsastaa kohti vaaleja, mikä on huomattu johtavissa populistipuolueissa eli Perussuomalaisissa ja SDP:ssä.

Energiaveroja ei haluta maksaa yhtään enempää, sillä suomalaisten pitäisi ostaa samalla rahalla kodinelektroniikkaa, ulkomaanmatkoja, autoja, pakettitaloja ja uusia pakettitaloja homehtuneiden pakettitalojen tilalle.

Siihen rumbaan tarvitaan jokainen liikenevä kymppi.

Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on korotusten taustalla. Mainittakoon vielä, että suurella kohulla uutisoitu ilmastotutkijoiden sähköpostivuoto ei ole puolueettomassa tarkastuksessa poikinut syytä epäillä teorian paikkaansapitävyyttä.

Kasvihuoneilmiö on kuitenkin vain yksi maailman ongelmista. Jäljellä ovat vaikkapa väestönkasvu, sukupuuttoaalto ja raaka-aineiden riittävyys. Worldwatch Instituutin Maailman tila 2010 -raportin mukaan ihmiskunta kuluttaa jo nyt kolmanneksen enemmän kuin mihin maapallon luonnonvarat riittävät.

Arviot ovat arvioita, mutta miettikääpä miksi kansainväliset kaivosyhtiöt ovat yhtäkkiä kilvan availemassa kaivoksia Suomeen?

Vaalirahakohusta leivotaan demokratian kriisiä, vaikka vielä tärkeämpää olisi kiinnittää huomiota siihen, ketkä tukea myönsivät.

Joukko liikemiehiä, joita yhdisti oiva bisnesidea - myydään suomalaisille halvalla tuotettuja ja nopeasti kuluvia kulutustavaroita kaupunkien ulkopuolella sijaitseville jättömaille rakennetuissa laatikoissa. Markkinoinniksi riittävät kissankokoiset alennusprosentit ja virnuileva keihäänheittäjä.

Tätä kiihtyvään kulutukseen ja kertakäyttöön perustuvaa ansaintamallia rahoittajat halusivat poliitikkojen tukevan.

Vaalirahoittajat tietenkin väittivät olevansa isänmaan asialla. Samasta poterosta huudellaan myös energia-asioissa. Suomalaisten ei pidä tinkiä kulutuksestaan, koska sitä ei tehdä muuallakaan. Ei ainakaan kehittyvissä Kiinassa ja Intiassa.

Tämä ajattelutapa olisi ymmärrettävä, jos olisimme eläimiä. Olemme kuitenkin tuntevia ja ajattelevia olentoja, jotka voivat miettiä tekojensa seurauksia.

Eräs Lähi-Idän alueella vaikuttanut opettaja sanoi pari tuhatta vuotta sitten, että toisia pitäisi kohdella samalla lailla, kun itsekin haluaisi tulla kohdelluksi. Nykyihmiselle ohjeen muotoili 1700-luvulla filosofi Immanuel Kant, jonka mukaan jokaisen tulisi toimia sellaisen moraalin mukaan, jota voitaisiin soveltaa yleisenä lakina.

Ympäristönsuojeluun sovellettuna tämä tarkoittaa sitä, että kaikilla maailman asukkailla on oikeus suurin piirtein samaan osuuteen maailman luonnonvaroista. Tätä tarkoitti myös kestävä kehitys, ennen kuin siitä tuli joutava ekopesumerkki.

Intialaiselle maatyöläiselle tämä tarkoittaa elintason nostoa niin, ettei puolet lapsista välttämättä kuolekaan helposti parannettaviin sairauksiin. Suomalaiselle omakotiasujalle se tarkoittaa laskua siten, ettei makuuhuoneen lattialla ole mukavaa hipsiä ilman villasukkia.

Se, että taloudellisin sanktioin ohjataan suomalaisia ottamaan vastuuta omasta käytöksestään maapallolla, on johtajiltamme lyhyt ja haparoiva askel oikeaan suuntaan. Loppumatkan kulkemiseen tarvitaan tavallisen suomalaiselta halua tinkiä omastaan.

Jeesus ei kauaa suoralla sähköllä lämmittelisi.

Kirjoittajan on Savon Sanomien yhteiskuntatoimituksen toimittaja.

Nimellä

Kommentoi artikkelia