Nuoria on autettava

11.1.2010 0:01 Seija Kärki Markku Rissanen

Suomessa eletään parhaillaan opiskelijahuollon näkyväksi tulemisen kultakautta. Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat ovat tuoneet surullisella tavalla otsikoihin nuorten avun tarpeet. Kouluterveyskyselyn tulokset, jotka nyt ensimmäisen kerran saatiin myös ammattiin opiskelevista nuorista, kertovat omaa huolestuttavaa kieltään.

Opetusministeriö, opetushallitus, Terveyden ja hyvinvoinninlaitos sekä lääninhallitukset ovat jokainen omalla alueellaan resurssoineet tiedottamiseen, ohjeistukseen, henkilöstön kouluttamiseen ja uusien opiskelijahuollon toimintamallien kehittämiseen.

Valitettavasti kunnat, joiden vastuulla on opiskelijoiden hyvinvointipalveluiden tuottaminen, eivät ole pystyneet vastaamaan niille kuuluvaan palveluidenjärjestämisvelvoitteeseen.

Tasoa arvioidaan

Opiskelijahuollolla tarkoitetaan opiskelijan hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa. Opintojen viivästymistä ja keskeytymistä aiheuttavat usein opiskelijan motivaation ja elämänhallinnan puutteet, vaikeat perhetilanteet sekä mielenterveys- ja päihdeongelmat, joihin ei voida vastata pedagogisin tai opinto-ohjauksellisin keinoin.

Koulutuksen arviointineuvosto arvioi parhaillaan ammatillisten oppilaitosten opiskelijahuoltoa. Arvioinnin kohteina ovat muun muassa opiskelijahuollon palveluiden saatavuus, opiskeluterveydenhuollon palvelujen toimivuus osana opiskelijahuoltoa sekä opiskelijahuollon suunnittelu ja kehittäminen yhdessä kunnan sosiaali- ja terveystoimen kanssa.

Savon koulutuskuntayhtymässä toteutetussa opiskelijahuollon arvioinnissa keskeisiä vahvuuksia olivat opiskelijahuollon järjestämistä koskevat toimintamallit ja ohjeet, terveydenhoitajien, kuraattoreiden ja erityisopettajien vahva ammattitaito sekä kattava opiskelijahuoltoryhmätoiminta.

Kehittämisen kohteet koskivat opiskelijahuollon suunnittelua ja johtamista, opiskelijoiden osallisuutta, tasa-arvoa opiskelijahuollonpalveluiden saamisessa, tiedottamista sekä oppimisympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta.

Kaikkein suurimmat kehittämistarpeet koskivat opiskeluterveydenhuollon sekä psykologi- ja kuraattoripalveluiden resurssointia. Suurin kehittämiskohde olivat asetuksiin nähden puutteelliset opiskeluterveydenhuollon resurssit.

Opiskeluterveydenhuollon työn painopisteen tulisi olla ennaltaehkäisevässä työssä, johon ei käytännössä ole juuri lainkaan mahdollisuutta. Esimerkiksi Kuopiossa opiskelijoiden terveystarkastuksia ei pystytä toteuttamaan asetuksen mukaisesti eivätkä terveydenhoitajat läheskään aina pysty osallistumaan opiskelijahuoltoryhmien kokouksiin, mikä usein on opiskelijan avun turvaamiseksi ensi arvoisen tärkeää.

Kuntien opiskeluterveydenhuollon lomautukset vaikeuttavat entisestään palveluiden saatavuutta ja yhteistyötä.

Vastuu kunnilla

Opiskelijoiden sosiaalisten ja psyykkisten vaikeuksien tueksi tarvittavista psykologi- ja kuraattoripalveluista säädetään lastensuojelulaissa ja opiskeluterveydenhuollosta kansanterveyslaissa. Opiskelijoiden saamat terveydenhoitajien, lääkäreiden, psykologien ja sosiaalityön palvelut ovat riippuvaisia kuntien tavasta ja mahdollisuuksista järjestää lakisääteiset palvelut. Myös kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon priorisoinnit vaikuttavat opiskelijoiden mahdollisuuksiin saada tarvitsemiaan palveluita.

Ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö edellyttää opiskelijoille sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista tiedottamista ja niiden piiriin ohjaamista. Palveluiden järjestämisvelvollisuus sen sijaan kuuluu oppilaitosten sijaintikunnille.

Psykologipalveluiden puuttuminen on monen nuoren opintojen järjestämisen pullonkaula. Isoilla paikkakunnilla psykologipalveluja saavat vain ne opiskelijat, joilla on mielenterveyden ongelmia. Esimerkiksi opiskelijat, joilla on vain oppimisen vaikeuksia, ohjautuvat tutkimuksiin erikoissairaanhoitoon, mikä lisää kuntien kustannuksia. Myös päihde- ja sosiaalityön palveluiden osalta tilanne on kestämätön.

Tukea tarvitsevat nuoret ajautuvat liian usein keskeyttämään opintonsa, kun he eivät saa ajoissa tai lainkaan tarvitsemaansa apua opiskelukykynsä turvaamiseen. Opiskelijoiden tarvitsemien psykososiaalisen tuen turvaamiseksi ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat joutuneet palkkaamaan kuraattoreita omalla kustannuksellaan, koska palvelun tuottamiseen tarkoitettu valtionosuus maksetaan kunnille.

Koulutuksen järjestäjien taloudelliset resurssit eivät mahdollista kokonaan koulutuksen järjestäjän maksettavaksi jäävien palveluiden tuottamista, joten kuraattoripalvelut eivät ole kaikkien niitä tarvitsevien saatavilla.

Tahtoa oltava

Palveluiden turvaaminen edellyttää tahtoa ja yhteistyötä.

Koulutuksen järjestäjät voivat laatia toimivan ja realistisen opiskelijahuollon kehittämissuunnitelman ainoastaan yhteistyössä kuntien sosiaali- ja terveystoimien kanssa. Kehittämistyön tueksi odotetaan lakia oppilas- ja opiskelijahuollosta, joka on hallituksen esittelyssä mahdollisesti syksyllä 2010.

Lain tavoitteena on vähentää kuntien välisiä eroja oppilashuollon palveluissa, tukea ennaltaehkäisevää terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kulttuuria sekä palvella paremmin lasten ja nuorten tarpeita.

Nuorten palvelutarve on kuitenkin tässä ja nyt, joten Savon koulutuskuntayhtymä kutsuu pohjoissavolaisia kuntia yhteistyöhön, jolla saadaan turvattua yhteisten nuortemme tarvitsemat palvelut.

Kirjoittajista Rissanen on Savon koulutuskuntayhtymän johtaja ja Kärki Savon ammatti- ja aikuisopiston opiskelijahuollon koordinaattori.