Nuorten pakkoauttamista

7.6.2010 0:01 Mikko Löppönen

Moniammatillinen yhteistyö on alettu nähdä vuosi vuodelta yhä tärkeämmäksi toimintamalliksi syrjäytymisen vastaisessa työssä. Voimassa olevat lait ja säädökset sekä ohjelmat velvoittavat viranomaisia toimimaan yhteistyössä erityisesti lasten ja nuoren kasvatukseen ja koulutukseen liittyvissä kysymyksissä.

Lasten ja nuorten pahoinvoinnista kertovat tutkimukset ja tilastot ovat kuitenkin osoittaneet, että yhteistyötä tulee edelleen kehittää ja koordinoida tehokkaammalla tavalla.

Maan hallitus on lähtenyt etsimään lainsäädännöllisiä keinoja yli hallintokuntien tehtävän moniammatillisen yhteistyön toteuttamiseksi. Tätä varten ovat erilaiset työryhmät kutsuttu koolle suunnittelemaan ja mallintamaan tätä tärkeää, mutta käytännössä varsin vaikeasti toteutettavaa toimintamallia.

Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman ministeriryhmä päätti 13.8.2008 poikkihallinnollisesta työryhmästä. Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin asetti 5.9.2008 poikkihallinnollisen työryhmän moniammatillista viranomaistyötä ja sen lakisääteistämisen selvittämistä varten.

Työryhmän puheenjohtajana toimi ylitarkastaja Jaana Walldén opetusministeriöstä. Työryhmä keskittyi kokouksissaan moniammatillisen viranomaisyhteistyön pohtimiseen sekä varhaisen puuttumisen näkökulman edistämiseen.

Ministeri Wallin asetti 23.2.2009 ylijohtaja Riitta Kaivosojan johtaman työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella moniammatillisen viranomaisyhteistyön lakisääteistäminen. Työryhmän tehtävänä oli laatia ehdotus lainsäädännöstä nuorten palvelujen ja ohjauksen tehostamiseksi viranomaisten välisessä moniammatillisessa yhteistyössä. Työryhmä luovutti tehtävää koskevan muistion opetusministeriölle 6.8.2009.

Kaivosojan työryhmä ehdottaa nuorisotyölain muuttamista siten, että etsivä nuorisotyö lakisääteistetään sekä opiskelijavalintarekisteriä että ylioppilastutkintorekisteriä koskevan lain 5. pykälän muuttamista. Lakiesitys kohdistuu alle 25-vuotiaisiin oppivelvollisuusiän ohittaneisiin nuoriin.

Työryhmän mielestä nuorten julkisen sektorin palvelujärjestelmässä on siirryttävä varhaisen puuttumisen toteuttamiseen. Nuorisolaissa tulisi työryhmän mukaan säätää nykyistä yksityiskohtaisemmin paikallistason monialaisesta viranomaisyhteistyöstä.

Kuntiin tulisi perustaa nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, joka koostuisi opetus-, sosiaali-, terveys- ja nuorisotoimen sekä työ-, poliisi- ja puolustushallinnon edustajista. Tällaisen moniammatillisen palveluverkoston kautta olisi tarkoitus järkeistää ja samalla purkaa nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä päällekkäisiä toimintoja ja resurssimenoja.

Nuorisolakia sekä opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä annettua lakia koskevat muutokset ovat parhaillaan vireillä, ja niistä on annettu hallituksen esitys eduskunnalle (HE 1/2010). Lakien pitäisi tulla voimaan heinäkuun alusta 2010.

Henkilösuoja murtuu

Jos ja kun lakiesitys hyväksytään, opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä annetun lain 5. pykälään lisätty kohta astuu voimaan, joka mahdollistaa opiskelijavalintarekisteristä tietojen luovuttamisen nuorisolain mukaista etsivää nuorisotyötä järjestävälle kunnalle salassapitosäännösten estämättä siinä määrin kuin tietojen luovuttaminen on tarpeen tämän tehtävän hoitamista varten.

Nuorta koskevat tiedot ovat yksilöinti - ja yhteystietoja, jotka sisältävät nuoren nimen, henkilötunnuksen, puhelinnumeron, sähköpostiosoitteen, osoitteen tai muun tiedon, jonka pohjalta nuoreen saadaan yhteys. Tietoja voidaan luovuttaa sellaisissa tapauksissa, jolloin nuori ei ole päässyt koulutukseen, hän ei ota vastaan opiskelupaikkaa eikä aloita opintoja tai nuori keskeyttää jo aloitetut opinnot.

Tietojen luovuttaminen tapahtuu ensisijaisesti nuoren omalla suostumuksella, mutta laki antaa myös mahdollisuuden tietojen luovuttamiseen siinäkin tapauksessa, jos nuori ei tätä lupaa anna.

Lakiesityksessä tietojen luovuttamista perustellaan sillä, että tällainen erilaista elämänuraa polkeva nuori saisi nopeasti tietoa erilaisista julkisista palveluista, joita voisi sen hetkisessä elämäntilanteessa mahdollisesti tarvita.

Pakkokoulutusta

Vuosien saatossa on nuorten elämää pyritty ohjailemaan ja säätelemään jos minkälaisilla säädöksillä ja takuilla. Nuorten yhteiskunta - ja koulutustakuu ovat osoittautuneet teoreettisiksi mahdollisuuksiksi, jotka eivät ole toimineet odotusten mukaisesti.

Työmarkkinatukea koskeva laki vuodelta 1997 asetti nuoret pakkohaun piiriin. Lakia on kritisoitu ja sen vaikutuksia nuorten koulutuskäyttäytymiseen on tutkittu.

Tutkimusten perusteella työmarkkinatuen rajoittaminen ei ole juurikaan vaikuttanut toivotulla tavalla nuorten työllistymiseen eikä koulutukseen osallistumiseen. Laki on vaan pakottanut monet nuoret hakeutumaan koulutukseen, joka ei tosiasiassa heitä kovinkaan paljoa kiinnosta. Tämä on sitten näkynyt koulutuksen keskeyttämisenä ja kaikkien osapuolten turhautumisena.

Lasten ja nuorten parissa on moniammatillista yhteistyötä tehty vuosia. Ongelma-alueiksi tässä yhteistyössä ovat osoittautuneet sektoroitunut toimintakulttuuri, ajan ja rahan puute sekä ehkä tärkeimpänä koulutuksen ja tietämyksen puute siitä, miten moniammatillista yhteistyötä tehdään. Moniammatillisuuteen orientoivalla koulutuksella tuntuisi olevan luonnollinen tilaus tässä yhteydessä.

Yksilöä koskevien tietojen luovuttaminen, jopa yksilön tahdon vastaisesti, on vakava ja tarkoin harkittava asia. Julkisen toimijan interventiomahdollisuus yksilön elämään tuo pakostakin mieleen Orwellin kirjan Vuonna 1984.

Kirjoittaja on kuopiolainen yhteiskuntatieteiden maisteri.