EmediateAd

Ollaan niin hyviä

A A
24.8.2010 0:01

Pekka Vähäkangas

Newsweek-lehden tekemän listauksen mukaan olemme jälleen ykkösiä. Vaikka terveydenhuollossa näyttää olevan vielä tehtävää, nostaa kokonaismenestys maamme maailman esimerkiksi.

Artikkelin kriittisissä arvioinneissa on tuotu esille pohjoismaista hyvinvointivaltiota puoltavat arviointikriteerit. Puolustajien mielestä koulutus, hyvinvointi ja toimiva julkinen hallinto ovat yleisesti yhteiskunnan ihanteiksi sopivia arvoja.

Meidän ei kuitenkaan pidä tuudittautua hyvään menestykseen. Meillä on vielä paljon parannettavaa. Koulutusjärjestelmämme nostettiin jälleen parhaimpien joukkoon. Kuitenkin näkyvillä on merkkejä muutoksesta huonompaan suuntaan. Ne tulisi ottaa vakavasti.

Erinomaisessa peruskoulussamme oppimistulokset ovat tunnetusti ja tunnustetusti maailman huippua. Kouluviihtyvyydessä jäämme kuitenkin kauas kärjestä.

Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen on myös lisääntymässä. Syrjäytyminen ja huono-osaisuus näyttävät periytyvän ja kumuloituvan.

Ihanneyhteiskuntaamme vaivaa myös ahdistava holhousmentaliteetti. Ennaltaehkäisyksi ymmärretään erilaisten hoitajien, tietynlaisten yhteiskunnallisten äiti- ja isähahmojen lisääminen. Mielestäni tämä on eräänlaista piilobyrokratiaa. Valtaa ja vastuuta siirtyy hiljalleen yhteiskunnalle.

Ehkä meidän on vain jatkuvasti tasapainoiltava liiallisen yksilöllisyyden ja yhteiskunnallisen yhteisöllisyyden välissä. Lain ja asetusten laatijat tarkoittavat varmasti hyvää, mutta pelkillä määräyksillä emme korjaa tilannetta vaan pikemminkin rajaamme ratkaisuja uskoen määrällisiin panostuksiin enemmän kuin laadullisiin.

Laadullisten hyvinvointi-indikaattoreiden puute onkin yksi kehityksen esteistä. Viranomaisten on paljon helpompi mitata määriä kuin laatuja.

Terveet eivät tarvitse parantajia. Ennaltaehkäisy ei ole parantajien lisäämistä vaan terveiden ja hyvinvoivien ihmisten lisäämistä. Joskus tuntuu siltä, että emme ole valmiita edes parantamaan olosuhteita. Altruismi tuntuu olevan niin meidän verissämme, että tarvitsemme huonompiosaisia kanssaihmisiä päästäksemme auttamaan heitä.

Tiedämme, että köyhyys on suhteellista. Meidän köyhämme ovat maailman köyhien rikkainta eliittiä. Tämä on hyvä muistaa, mutta se ei poista köyhyyden ja vähäosaisuuden ongelmaa yhteiskunnastamme.

Köyhyyden ja vähäosaisuuden poistamiseksi pohjoismainen hyvinvointivaltio on lähtenyt rajaamaan yhteiskunnallisten erojen syntymistä.

Apua tarvitsevien on jatkossakin saatava apua. Mutta todelliseen tulokseen pääsemiseksi meidän tulee vähentää apua tarvitsevien määrää kohdentamalla toimenpiteet terveiden ja hyvinvoivien lisäämiseksi.

Tahdomme erottautua ja luomme eriarvoisuutta helposti ja huomaamattamme. Emme pääse tästä piirteestämme ehkä koskaan.

Voisimme kuitenkin lähteä epäoikeudenmukaisuuden ja köyhyyden vastaiseen kampanjaan kasvattamalla lapsistamme ja nuoristamme itseään kunnioittavia ja arvostavia kansalaisia, jotka osaavat pitää itsestään huolta ja ottaa huomioon myös muut, erilaiset ihmiset erilaisine tarpeineen.

Vaikka erimielisyys tulee joskus kalliiksi yhteiskunnalle, on se pieni hinta siitä, että saamme olla myös eri mieltä.

Kirjoittaja on Kuopion kulttuurijohtaja.

Ajassa

Kommentoi artikkelia