EmediateAd

Oma yliopistomme

A A
18.2.2010 0:01
Kuva: Olli Herranen

Hammaslääketieteellisen tiedekunnan lopettaminen Kuopiosta 1990-luvun alussa aiheutti nopeasti hammaslääkäripulan Itä-Suomessa. Noista kokemuksista pitäisi ottaa oppia.

Matti Niiranen

Turun akatemian perustaminen vuonna 1640 ja Helsingin keisarillisen Aleksanterin yliopiston toiminnan käynnistäminen vuonna 1828 ovat tähän mennessä Suomen tärkeimmät aluepoliittiset ratkaisut.

Helsingin ruotsinkielinen yliopisto oli vuoteen 1920 saakka maamme ainoa yliopisto. Silloin suomalaiskansalliset piirit kokosivat yli 22 000 lahjoittajaa ja perustivat Turun yliopiston.

Kansalaiskeräys tuotti nykyrahassa mitattuna 17 miljoonaa euroa, joka oli juuri itsenäistyneen köyhän Suomen oloissa valtava summa.

"Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle". Tämä Turun yliopiston perustajien tunnus on ajankohtainen myös tänä päivänä ja koskee uuden yliopistolain hengessä kaikkia yliopistojamme.

Ruotsin kuningattaren Kristiinan ja Suomen suuriruhtinaan Aleksanterin hallinnot ymmärsivät tieteen ja tutkimuksen merkityksen. Kuningatar ja tsaari tuskin kuitenkaan ajattelivat, että Turun akatemia ja Helsingin keisarillinen yliopisto rakentavat perustan Suomen itsenäisyydelle.

Nämä opinahjot perustettiin hallitsijan mahtikäskyllä, mutta itsenäisen Suomen ensimmäinen yliopisto nousi Turkuun kansan tahdon ilmauksena ja kansan rahoittamana.

Sittemmin palattiin valtion johdon viitoittamalle tielle, kun korkeakoululaitosta laajennettiin 1950-luvulta 1970-luvulle saakka presidentti Kekkosen vahvalla ohjauksella. Tuolloin perustettiin valtion korkeakouluja tyydyttämään suurten ikäluokkien opintarvetta. Samalla valtiollistettiin 1970-luvun alussa yksityiset korkeakoulut, muun muassa Turun ja Tampereen yliopistot.

Yliopistot ovat pitäneet Oulun, Tampereen, Kuopion, Vaasan ja Joensuun kaupunkiseudut mukana kehityksessä.

Keskuskauppakamarin kilpailukykyselvitykset osoittavat, että ne alueet menestyvät, joilla on tarjota koulutettua työvoimaa. Vahvoilla ovat erityisesti alueet, joilla toimii monitieteinen, kansallisesti ja kansainvälisesti arvostettu yliopisto.

Itä-Suomen yliopisto
Kuopiossa oli vahvaa harrastusta oman korkeakoulun perustamiseen jo vuosia ennen kuin laki Kuopion korkeakoulusta annettiin keväällä 1966. Tarkoituksena oli alun perin perustaa Itä-Suomeen yksi yliopisto, mutta poliittinen realismi johti kolmen korkeakoulun perustamiseen, Kuopion lisäksi Joensuuhun ja Lappeenrantaan.

Ajatus yhteisestä yliopistosta toteutui kuluvan vuoden alussa. Itä-Suomen yliopisto on aidosti alueen oma yliopisto, Joensuun ja Kuopion omasta aloitteesta käynnistetty ja suunniteltu kokonaisuus. Lappeenrannan teknillinen yliopisto olisi voinut tulla mukaan, mutta se ei itse halunnut.

Uusi yliopistolaki johtaa Suomessakin siihen pysyvään käytäntöön, että yliopistot keräävät yhä suuremman osan rahoituksestaan valtion budjetin ulkopuolelta. Kuopiossa tämä ei ole mitään uutta, sillä jo Kuopion yliopiston aikana noin puolet yliopiston rahoituksesta tuli muualta kuin valtion budjetista.

Keräys onnistuu
Teollisuusneuvos Heikki Väänänen käynnisti viime vuoden lopulla perheyhtiönsä lahjoituksella huomattavien lahjoitusten virran Itä-Suomen yliopistolle. Helena Piispa jatkoi ja Olvi-säätiö nosti kertaheitolla varat miljoonatasolle. Kuopion kauppakamari ja kauppakamarin jäsenyritysten ryhmä lahjoittivat jo vuonna 2008 yliopistorahastoon runsaan 100 000 euron pesämunan.

Saastamoisen säätiön miljoonalahjoitus ja monen muun yhteisön ja yksityishenkilön lahjoitukset nostivat kerätyn summan jo kolmen miljoonan euron tuntumaan. Pohjois-Savossa varojen kerääminen on käynnistynyt hyvin.

Suomalainen yliopisto onnistuu toiminnassaan ja rahoituksen hankinnassa, jos kansalaiset ottavat yliopiston omakseen. Yliopisto tarvitsee kansalaisten tuen ja luottamuksen, muuten sen kohtalona on vajota hitaasti, mutta varmasti toisen luokan opinahjoksi. Valtion tuki ja rahoitus eivät tulevaisuudessa riitä.

Yliopisto tarvitsee onnistuakseen huippuluokan kansainvälistä tutkimusta, mutta myös korkean tason opetusta. Hammaslääketieteen opetuksen lopettaminen Kuopiosta ja siitä seurannut hammaslääkäreiden kato ovat kouriin tuntuva esimerkki siitä, että Itä-Suomen yliopiston on huolehdittava, että alue saa jatkossakin korkeasti koulutettua työvoimaa julkisiin ja yksityisiin tehtäviin.

Paperitehtaan lopettaminen Kajaanista oli vakava isku alueen taloudelle. Siitä on mahdollista toipua, mutta opettajakoulutuksen lopettaminen Kajaanista merkitsee katastrofia Kainuulle, koska se romahduttaa tärkeimmän - uskon nuorisoon ja tulevaisuuteen.

Ei varaa menetyksiin
Itä-Suomen yliopistolla ei ole varaa menettää koulutusaloja, jotka takaavat sen, että alue saa tulevaisuudessakin koulutettua työvoimaa muun muassa opetus-, sekä sosiaali- ja terveysaloille. Jos näiden alojen koulutus valuu etelään, jäävät opiskelijat sinne ja Itä-Suomen palvelurakenne romahtaa. Tästä seuraa, etteivät yrityksetkään sijoitu alueelle, jolloin negatiivinen kierre vain kiihtyy.

Kansalaisten luottamus ja tuki Itä-Suomen yliopistolle ei riipu siitä, mikä osa yliopiston opetuksesta on englanninkielistä. Ruotsinkielinen, mutta suomenmielinen Helsingin yliopisto ja sen ruotsinkieliset, mutta suomenmieliset professorit pohjustivat itsenäisen Suomen syntyä 1800-luvulla.

Turun akatemian opetuskieli oli latina, mutta se kasvatti kansalaisten palvelijoita tärkeisiin tehtäviin Ruotsin itäiseen maakuntaan.

Itä-Suomen yliopiston menestykselle tärkeintä on, että se kasvattaa uuden yliopistolain 2. pykälän hengessä opiskelijoita palvelemaan "isänmaata ja ihmiskuntaa" ja tässä järjestyksessä. Jos se tässä tehtävässään onnistuu, on sillä pysyvä sija maamme kärkiyliopistojen joukossa.

Kirjoittaja on Kuopion kauppakamarin toimitusjohtaja.

Torstaivieras

Kommentoi artikkelia