EmediateAd

Pää pystyyn politiikassa

A A
27.7.2010 0:01

Atso Almila

Tuli yhteydenotto Puolueelta X, lähtisinkö ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Vastasin haluavani olla julkisessa esiintymisessäni sekä taiteilijana että kirjoittajana sitoutumaton.

Tämä ymmärrettiin. Mitään jäsenkirjaakaan ei ole koskaan ollut. Ehkä kuitenkin kirjoituksiani lukeneet aavistavat, mitkä puolueet eivät ole kysyneet, kun olen sen verran markkinavoima-ohjausta ja kasvu-uskontoa kritisoinut.

Olin otettu, en ärtynyt. Mutta olisinko ollut "julkkisehdokas"? Ehkä en ihan, alani valinta (ytimenä klassinen musiikki) ei sellaiseen näkyvyyteen ole vienyt. Kirjoitteleva "humanistiehdokas" mahdollisesti, mutta eihän siinä väärää.

Kysyjät eivät ilmeisesti tienneet elämäni taannoisista sotkuista mitään. Olisiko toppuuttanut intoa? Itse en kestäisi läheisten riepomista mediassa. Politiikkaan lähteneitten omaisiahan on kohdeltu tolkuttomasti, meillä kun ei näy pinnalla itse asia. Paitsi yksi ainoa puheenaihe kerrallaan, usein merkityksetön, jonka alle todellinen vallankäyttö saadaan piiloon.

Kuntavaaleista on jo aikaa. Moni lähti, joku pääsi läpikin. Ei vain ole kovin kuulunut uusimmista mitään. Onko vasta talon tavoille totuttelu menossa, että pysyy suu säpillä? Odotettiin suunnanmuutoksia, mutta kuten politiikan tutkija Anne Luomala Jyväskylän yliopistosta toteaa, suurten asioiden päätöksiä väistellään. Vaaleilla valituilta luiskahtavat asiat virkamiehille (ja etenevät sitten "Kyllä, herra ministeri"-brittisarjan tyyliin).

"Valtuutetut eivät aina mittavampia juttuja ymmärrä", totesi eräs pienen kunnan hallintojohtaja, "puhuvat vain kouluruokalistan kasviksista". Meillä ihan tarkoituksella äänestetyt eivät hullua keskustan yläkoululakkautusta pystyneet pysäyttämään.

Eduskuntavaalit ovat tulossa, ja moni leikkiin lähtevä varmaan ihmettelee, ovatko parlamentissa asiat lainkaan paremmin. Paperia tulee tuhottomasti uuden edustajan eteen ja ota pinosta selvää, jos kerkiät. Lobbarit ovat kimpussa, näkyy siellä jopa entistä pääministeriä hallitusaikaisia verkostojaan käyttämässä.

Entä ryhmäkuri! Onhan se tietysti teknisesti tarpeen, että asioita saataisiin läpi, mutta olisi ainakin itselleni tiukka paikka siihen alistua. Hallituksessa toisaalta olisi kaivattu enemmän "valtioneuvosto on päättänyt"-tyylin lujuutta ilmaisussa ulospäin, eikä yksittäisten ministerien esiintuloja "minä olen päättänyt" - ja sitten hätäkeskus pikkukaupunkiin Tampereen asioita hoitamaan. Ex-pääministeriä kiiteltiin delegointitaidostaan...

Vaikka en ehdokkaaksi halua, nostan hattua jokaiselle, joka jaksaa olla maan ja kunnan asioista oikeasti kiinnostunut. Nostan hattua "vastapuolenkin" ehdokaskandidaateille, sillä yhteisillä asioillahan tässä ollaan. Olisi saatava varsinkin nuoriso kiinnostumaan politiikasta enemmän.

Politiikan epäluottamuksen suosta on vain ylöspäin johtava tie, ja sitä voi kukin viitoittaa äänestämällä. Se on vaivattomin ja tärkein tapa vaikuttaa.

Kirjoittaja on kuopiolainen kapellimestari.

Ajassa

Kommentoi artikkelia