Palestiinan karu arki

28.6.2010 0:03 Sakari Häkkinen

Vierailin hiljattain Israelin palestiinalaisalueilla Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa tarkoituksenani tehdä köyhyyteen liittyvää kenttätutkimusta. Kokemukseni olivat järkyttäviä.

Palestiinalaisten suurin ongelma ei ole köyhyys, vaan epäoikeudenmukaisuus. Israelin sortotoimenpiteet heitä kohtaan ovat vastoin kansainvälisiä sopimuksia ja yksi räikeimmistä oman aikamme ihmisoikeusrikkomuksista.

Näkemäni perusteella ihmettelen suuresti, ettei Israelin johtavia poliitikkoja vastaan ole vielä nostettu syytteitä kansainvälisessä tuomioistuimessa. Olin todistamassa hiljaista kansanmurhaa.

Näkyvin osoitus Israelin sorrosta on muuri. Kahdeksan metriä korkea betonimuuri rajaa osan palestiinalaisista ghettoihin, joista kulku tapahtuu raskaasti aseistettujen sotilaiden vartioimien porttien kautta.

Portit voidaan turvallisuuden nimissä sulkea milloin vain, jolloin kaikki liikkuminen alueelle tai sieltä pois tulee mahdottomaksi. Muurin takia monet ovat menettäneet työpaikkansa, opiskelupaikkansa ja jopa perheensä, sillä kulkulupia myönnetään vain rajoitetusti ja moni on joutunut valitsemaan yliopiston tai perheen välillä.

Länsirannalla muurin korvaa useimmissa paikoissa kymmeniä metrejä leveä turvallisuusvyöhyke sähköistettyine metalliaitoineen ja piikkilankaesteineen.

Portteja on vähän ja niiden kautta tapahtuvaa kulkua valvovat israelilaiset sotilaat. Aita on rakennettu kokonaan palestiinalaisten maille, jopa niin, että monen viljelijän viljelysmaa tai ainakin osa siitä on jäänyt aidan alle ja osa väärälle puolelle aitaa.

Miten voi hoitaa viljelyksiään, jos ei saa kulkulupaa ollenkaan tai jos portti on auki varttitunnin aamulla ja kolme varttia illansuussa? Osa sadosta jää korjaamatta, oliivipuut leikkaamatta ja lannoittamatta.

Aidan linjaus noudattaa israelilaisten mukaan luonnollisia maaston muotoja. Kummasti se katkaisee pääsyn pohjavesialueille vaikeuttaen näin kokonaisten kylien ja kaupunkien vesihuoltoa.

Kaiken lisäksi turvallisuuden nimissä rakennettu suoja-aita on keskellä palestiinalaisalueita ja erottaa näin palestiinalaiset toisistaan, ei niinkään israelilaisia ja palestiinalaisia.

Uhka siirtokunnista

Toki palestiinalaisalueilla on turvallisuusongelmia. Turvallisuuden kannalta suurin uhka alueella eivät kuitenkaan ole palestiinalaiset, vaan siirtokuntalaiset.

Enin osa palestiinalaiskylien asukkaista on rauhallisia viljelijöitä, joilla ei ole minkäänlaisia aseita. Israelin siirtokunnat heidän kyliensä lähellä sitä vastoin ovat aseistettujen uskonnollisten fanaatikkojen tukikohtia.

Esimerkiksi lokakuussa 2008 israelilaisen Itamarin siirtokuntalaiset iskivät läheiseen Yanounin kylään ja väkivaltaa ja uhkauksia käyttäen pakottivat kaikki kyläläiset lähtemään kodeistaan välittömästi. Koko kylä tyhjeni.

Tuolloin kansainvälisen median huomio kiinnittyi hetkeksi Yanouniin. Kansainvälisten avustusjärjestöjen tuella osa kyläläisistä uskalsi vähitellen palata koteihinsa. Osa ei ole palannut vieläkään, vaan yrittää käydä hoitamassa viljelyksiään evakosta käsin.

Tällä hetkellä kylässä asuu neljän ulkomaalaisen vapaaehtoisen muodostama tiimi, jonka tarkoituksena on tukea palestiinalaisia ja estää siirtokuntalaisten väkivalta heitä kohtaan.

EAPPI (Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel) -ohjelman vapaaehtoiset turvaavat lasten koulutietä ja auttavat kyläläisiä heidän arkipäivän askareissaan. Lisäksi he raportoivat väkivaltaisuuksista ja ongelmista välittömästi eteenpäin.

Kaikki väkivalta on tähän mennessä tullut siirtokunnista. Sen lisäksi ongelmia on aiheutunut poliisin paikalle tulon viivästymisestä tai sotilaiden asettumisesta siirtokuntalaisten tueksi myös niissä tapauksissa, jolloin siirtokuntalaiset ovat hyökänneet kylään.

Sairasauton saaminen paikalle on aidan rakentamisen jälkeen tullut niin vaikeaksi, että monen arvellaan menehtyneen avun viipymisen vuoksi. Yanounin kylässä väkivalta ja sen uhka on vähentynyt EAPPI-projektiin kuuluvien vapaaehtoisten tulon myötä, mutta siitä huolimatta kivien heittely, vesisäiliöiden puhkominen, pahoinpitelyt ja aseelliset tappouhkaukset ovat viikoittaisia.

Mitä voi tehdä?

Lyhyeen artikkeliin ei mahdu kuin pieni osa siitä kärsimyksestä, mitä näin Palestiinan kansan kokevan Israelin harjoittaman politiikan takia.

En enää hyväksy tyypillistä vastausta palestiinalaisten kärsimyksistä puhuttaessa: "Molemmat osapuolet ovat syyllisiä".

Oikeuttaako se vuodesta toiseen jatkuvaan sortoon tai kansanmurhaan? Eikö parempi lähtökohta olisi pyrkiä oikeudenmukaisuuden toteuttamiseen, sillä vasta se voi tuoda kauan kaivatun rauhan?

Israelin rakentamat ihmisarvoa loukkaava muuri ja aita on välittömästi purettava. Palestiinalaisille on taattava samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin israelilaisillekin. Tämä ei onnistu ilman kansainvälistä painostusta Israelia kohtaan.

Moni palestiinalainen on jo pahasti pettynyt koko maailman hylättyä heidät. Poliitikkojen sijasta he panevat vähäisen toivonsa nyt tavallisiin ihmisiin, joita tapaavat kotikylissään ja -kaupungeissaan:

"Kertokaa maailmalle, mitä täällä tapahtuu! Puhukaa päättäjillenne ja vedotkaa heihin oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi. Älkää antako tämän kansan kuolla!"

Kirjoittaja on kuopiolainen teologian tohtori.