Paavo Lipponen lobbaa päättäjiä. Hän on venäläis-saksalaisen maakaasuyhtiö Nord Streamin "neuvonantaja" ja ajaa siis erityisesti Itämeren kaasuputken ympäristölupien käsittelyä Suomessa.
Nord Stream haluaa rakentaa Itämeren pohjaa pitkin ison kaasuputken Viipurista Greifswaldiin.
Putkea vastustavat monet Baltian maat ja Puola. Ruotsalaiset suhtautuvat hankkeeseen turvallisuuspoliittisista ja ympäristösyistä epäillen. Mutta Suomi on ilmoittanut, ettei sillä ole huomautettavaa.
Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder saa Nord Streamin osakkeenomistajien komitean puheenjohtajan työstä 250 000 euroa vuodessa. Paavo Lipposen palkkio ei välttämättä varmaankaan ole yhtä suuri kuin Schröderillä, jolla on enemmän vaikutusvaltaa, mutta luultavasti kuitenkin "ihan hyvä".
Talouselämä laskee, että normaali liikkeenjohdon konsultti tienaisi Paavo Lipposen arvioiduilla työpäivillä 70 000-80 000 euroa vuodessa, mutta Lipposen "erityisosaaminen" ja vaikutusvalta voivat nostaa palkkion määrää.
Noin vuosi sitten Paavo Lipponen ryhtyi myös Pohjolan Voiman "konsultiksi". Olkiluodon ydinvoimalatyömaalla paljon on mennyt pieleen. Viimeisin paljastus oli kirjaimellisesti elintärkeän hitsaustyön puutteellinen valvonta. Jo aiemmin Säteilyturvakeskus oli määrännyt osan betonitöistä tehtäväksi uudelleen.
Olkiluodon ongelmat kaipaavat nimekästä silottajaa, mutta Lipposen sarka on laajempi. Hän lobbaa kansainvälisiä päättäjiä ydinvoiman tueksi. Virallisesti Lipposen tehtäviksi on määritelty erityisesti ilmasto- ja energiakysymysten kansainväliset suhteet.
Poliitikko tietää, miten yritysten asiat luistavat liukkaimmin virkakoneiston läpi. Paavo Lipponen on myös entisten valtion- ja hallitusten päämiesten, niin sanotun Madridin klubin, asettaman ilmasto- ja energiatyöryhmän (Global Leadership for Climate Action) jäsen. Pohjolan Voiman Lipposelle maksamasta korvauksesta ei ole tietoa.
Kaikkein ongelmallisinta on kuitenkin valtion kustantama työhuone eduskunnassa. Kukaan ei ole kyennyt vielä perustelemaan, miksi entisellä pääministerillä ja nykyisellä kaasuputki- ja ydinvoimalobbarilla pitäisi olla ilmainen työhuone poliittisen päätöksenteon ytimessä.
Lipponen on päässyt lobbarin taivaaseen ja vielä ilmaiseksi: hänellä on jatkuva pääsy "päättäjien" puheille. Tästä voivat muut vastaavan ammatin valinneet vain haaveilla. Tuskin edes Gerhard Schröderille on tarjottu moista pullaa. Suomessakin järjestely on vailla vertaa.
Kummallisuus ei ole siinä, että Lipponen on huoneensa hyväksynyt, vaan siinä, että asian ympärillä vallitsee syvä hiljaisuus. Kukaan poliitikoista ei ole rohjennut julkisesti esittää epäilyjä järjestelyn mielekkyydestä, demokraattisuudesta tai laillisuudesta.
Edes mediasta ei kuulu soraääniä, muutamaa letkautusta lukuun ottamatta. Kyseessä on vakava oire poliittisen kulttuurimme askel askeleelta etenevästä rappiosta. Ja vielä ihmetellään, miksi nuoret eivät äänestä.
l Kirjoittaja on Siilinjärveltä kotoisin oleva kirjailija ja poliittisen rappion tarkkailija.
