Pottapuute

A A
31.1.2010 00:00 Jussi Kesonen

Maakuntalehden pääkirjoitussivun oikea yläkulma on hyvä paikka ottaa esille erilaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Minä aion puuttua nyt pottapulaan.

Minulla on neljä lasta. Heistä Roosa on neljän ja Konsta kolmen. Kiertelen heidän kansaan siellä täällä Suomessa. Kun pissahätä yllättää, pysähdymme ja menemme taukopaikan vessaan. Jos äiti on mukana, voivat lapset mennä naisten puolelle ja jos talossa on kolmas huone, jonka ovessa on tuttipullo- ja invamerkki, niin sitten sinne.

Mutta on paljon huoltoasemia ja baareja, joissa on vain miesten puoli ja naisten puoli. Ja hyvin usein siellä miesten puolella ei ole pottaa. Ja sekös minua harmittaa.

Sitä jos kysyy, niin hämmästys on aitoa: "Tosiaan, enpä ole tullut ajatelleeksi, että se voisi olla miestenkin puolella. Mutta siellä on naisten puolella, ota sieltä".

Meikäläisen kasvatuksella naisten puolella käynti on jotenkin vaikeaa, ei nyt pyhäinhäväistys, mutta kuitenkin. Mutta luvan perästä siellä voi käydä. Siistiähän siellä on, ja puuterin tuoksu leijuu. Ja siellä on myös se potta.

Lapset ja isät retkeilevät tulevaisuudessa ehkä yhä enemmän keskenään. Joten hyvät baarien ja pysähdyspaikkojen ylläpitäjät. Ostakaa potta myös sinne poikien puolelle. Se voisi olla vaikka sininen.

SITTEN toiseen aiheeseen.

Olen pari kuukautta opetellut olemaan sipoolainen. Tiedättehän sen kaksikielisen kunnan Helsingin ja Porvoon välissä, siinä meren rannalla. Sipoo on korpea, enemmän siellä tuntee olevansa maalla kuin konsanaan täällä Kuopiossa tai Iisalmessa.

Sipoossa ollaan käärmeissään Helsingille kun se kaappasi osan rantaa itselleen. Jääkiekkomies Hjallis Harkimo aikoo rakentaa rantakiville luksustason asuntoalueen omine satamineen ja ravintoloineen.

Kävin minäkin tonttia katsastelemassa, mutta kovin oli rääseikköä. Pysyttelemme siis toistaiseksi toisella puolella Sipoonlahtea.

PUOLET sipoolaisista puhuu ruotsia. Kuten tiedämme, ruotsin kielen puhetaidon ylläpito täällä Savon sydämessä onnistuu jotakuinkin huonosti. Sipoossa toista kotimaista puhutaan pääsääntöisesti aina, mutta kaikki puhujat ovat tähän asti vaihtaneet vaivatta ja nopeasti suomeen kun olen keskusteluun osallistunut.

Se on jotenkin hämmentävää. Miksi puhua ruotsia kun osataan suomeakin täydellisesti? Sitä täytyy miettiä. Minä aion jatkaa suomella.

En entuudestaan tunne ketään Sipoosta, mutta olen ottanut lähikuukausien elämäntehtäväkseni puhutella kaikkia, jotka vastaan astuvat ja jotka juttusille alkavat. Sillä tavoinhan sitä ihmisiin tutustuu.

Paljon olen päässyt puheisiin, mutta paljon on heitäkin, jotka katsovat ja kuuntelevat ihmeissään, kun selvitän heille asiaa leveästi savoa vääntäen, siis sillä lailla vähän ylikorostaen. Sillä keinolla saa etelän ihmiset hämilleen, mutta ainakin he pysähtyvät ja jäävät ottamaan selvää, että mitä se oikein tahtoo ja puhuu.

PALJON puhutaan Savon mafiasta. Se tiedetään, että mafia on ulottanut lonkeronsa yrityselämän ja politiikan valtapiireihin. Mutta onko se ollut tiedossa, että sipoolaisistakin taitaa huomattava osa olla savolaislähtöisiä.

Nimittäin on näin, että näistä puhuttelemistani ihmisistä ällistyttävän moni on tunnustanut pienen hetken jälkeen savolaisjuurensa tai rakkautensa Savoon joko suoraan tai väärän koivun kautta.

Eräältä mummolta kysyin Nikkilän kirkolla, että missä on täällä parturi. Mummo kertoi ja kertoi saman tien, että hän on kotoisin Mikkelin läheltä ja tehnyt päivätyönsä paikallisessa parantolassa. Kysyin, että pärjääkö täällä savolla? Sanoi, että hän puhunut sitä ikänsä, eikä häntä ole siitä huolimatta hevosena myyty.

Hiihtoladulla tapasin yrittäjäpariskunnan. Rouva oli Iisalmesta ja kaiken kukkuraksi hän oli hakenut töihin Savon Sanomien Iisalmen toimistoon vuonna 1977. Muisti Eila Erikssonin ja muut.

Paikallinen johtava lääkärikin on Kuopiosta, samoin apteekin farmaseutti. Minulla ei siis ole mitään hätää Sipoon Söderkullassa.

Takana on 35 vuotta maakuntalehdessä. Nyt vetäydyn eläkeputkeen.

Kirjoittaja on Savon Sanomien yhteiskuntatoimituksen toimittaja

Nimellä

Keskustelua aiheesta valtameripurjehtija | 31.1.2010 13:00:12 Kun eläkeaika koittaa ja ihminen on vapaa valitsemaan asuinpaikkansa, niin Savo ei enää kiinnostakkaan. Sehän tästä jutusta on luettavissa.

Etelässä työskennellessä minulla oli ruotsinpuhumisesta aluksi samantyyppisiä kokemuksia eli vaihdettiin suomen puhumiseksi. Ymmärsin kuitenkin heti, että ky... Vastauksia: 1 | Osallistu keskusteluun