EmediateAd

Rajansa pelottelullakin

A A
4.9.2010 0:02

Suomessakin on sosiaalidemokraattinen puolue kiristänyt linjaansa maahanmuuttajiin niistä ajoista, kun puolue oli hallituksessa ja varapuheenjohtaja Tarja Filatov sen työministerinä. Maassa maan tavalla ja kotimaan työttömät etusijalle voimia paikkoja täytettäessä: siinä SDP:n nykylinja pähkinänkuoressa.

SDP on saanut julkisuudessa paljon arvostelua linjan tarkistuksestaan. Tuore esimerkki Saksasta kertoo puolueelle, että maahan kutsusta tai kutsumatta tulevista vierasmaalaisista ei pidä sanoa mitä tahansa julkisuuteen.

Vahva sosiaalidemokraattinen vaikuttaja, entinen Berliinin taloussenaattori ja Saksan keskuspankin nykyinen johtaja Thilo Sarrazin lähti todistamaan painotuoreessa kirjassaan, miten runsas oppimattomien vierasmaalaisten joukko tyhmentää pitkän päälle Saksan kansan ja saa syntyneen valtaisan kohun vuoksi lähteä nyt sekä virastaan että puolueestaan.

Matemaattisesti Sarrazinin perustelut pitävät kenties paikkansa, koska monet maahanmuuttajista ja turvapaikkaa hakevista pakolaisista ovat huonommin koulutettuja kuin Saksan oma väestö. Inhimillisesti ajatellen Sarrazinin puheet eivät kuitenkaan ole tästä ajasta vaan menneisyydestä, josta saksalaisilla on edelleen huono omatunto. Kuuden miljoonan juutalaisen joukkotuho natsien kaasukammioissa ja polttouuneissa jätti jälkeensä kansallisen trauman, joka on tehnyt saksalaisista tavallista herkempiä moraalikysymyksissä.

Vieraalla ja oudolla on helppo hankkia suosiota ja kerätä ääniä politiikassa. Siinäkin on silti rajansa, kuten nähdään Thilo Sarrazinin tapauksesta. Oppositioon jääneillä sosiaalidemokraateilla riittää nyt selittelemistä samaan aikaan, kun kristillisdemokraattien ja vapaitten demokraattien hallitus pääsee esiintymään julkisuudessa omantunnon äänenä.

Äärikansallisia liikkeitä on syntynyt kaikkialle Eurooppaan. Tähän saakka niiden kannatus on jäänyt enimmillään kymmeneen, pariinkymmeneen prosenttiin. Siinäkin on jo aika monta prosenttia liikaa.

Pääkirjoitukset

Kommentoi artikkelia