EmediateAd

Rannat ja kannat

A A
27.8.2010 0:00

Jussi T. Lappalainen

Kuopiossa on rantaa jotain 27 metriä asukasta kohti. Kun vähävetisempi Karttula ensi vuonna liittyy, kunkin osuus hieman lyhenee. Sittenkin jäädään huutohollille, jos kaapuntilaiset jaetaan tasaisesti rannoille.

Mutta paha meitä on tasaisesti sovitella. Kukapa sitä nyt toisen asunto- tai mökkitontin rantaan tunkisi kotirauhaa häiritsemään.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori innostui messuilla, että rantarakentaminen pitäisi nähdä suuremmaksi mahdollisuudeksi kuin nykyisin ajatellaan.

Rantakaavoitus on hyvä asia. Mutta ei se automaattisesti saa merkitä samaa kuin rantatontit. Niiden lisäämisessä on tolkun oltava mukana. Kaavoituksella pitäisi kunnostaa ja lisätä eikä vähentää jokamiehelle avointa käyttökelpoista rantaa.

ITKONNIEMI on hyvä esimerkki. Ennen vanhaan siellä toimivat Aatalan telakka, Sammon saha ja vaneritehdas. Rannan pitikin olla suljettu kulkijoilta, koska tehtaat tarvitsivat rantaa prosessiinsa.

Mutta eivät nämä niemen nykyiset tuotantolaitokset ja erikoiskaupat tee rannalla mitään. Rannat ovat kivisiä ryteikköjä, immeisten tavoittamattomissa. Melkein keskellä kaupunkia se on järjen vastaista.

Sopii rätnätä, miten upea ulkoilureitti syntyisi, jos Haapaniemen voimalalta pääsisi rantapolkua pitkin Väinölänniemen ympäri Itkonniemen vesilaitokselle! Näkisipä Kaapuntia ja Kallavettä!

Uuden omakotialueenkin rantaa voi kiertää yhteinen polku. Ei se nyt iso vaiva ole vetäistä minimisäädylliset ylle ennen kotisaunasta polun yli uimaan kipaisemista.

KUOPION KAUPUNKI on kehuttavalla tavalla pitänyt huolta siitä, että pienveneilijöillä ja melojilla on rantautumispaikkoja ja grillikatoksia.

Veneiden, kanoottien ja kajakkien vuokraajia ja oppaita löytyy tarvittaessa. Melontalaitureilla on hyvät kartat reitinvalintaan. Ja kohteita löytyisi lisääkin.

Kanta-, matkus- ja taipale-nimet kertovat paikoista, joista aikoinaan oikaistiin järveä tai jäätä kuljettaessa. Pikkuisen rimpuilemalla sitä esimerkiksi Keilankannasta mentiin vähänkin veden aikaan läpi soutuveneellä tai kajakilla.

KUOPIONNIEMEN katkaisee Hiltulanlahden ja Haminalahden välissä 3,5 km pitkä Matkusjärvi, lyhyet purot päissä. Matkus on 80 cm Kallavettä ylempänä.

Kuopion satamasta voisi soutaa tai meloa Puijonsarven ympäri Haminalahteen, siitä Matkusjärveä Hiltulanlahteen ja Oravivirrasta takaisin kaupunkiin, 49 km.

Matkusjärven kanavoinnista ei kannata haaveilla. Sen vesi tuskin sallii toistuvia sulutuksia. Kunhan olisi sileät taipaleet louhikkoisten purojen vieritse!

Radanrakentajat eivät 1800-luvulla kiireissään hoksanneet tehdä Matkusjärven katkaisevaan ratapenkkaan alitusrumpua. Puhkoisiko nykytekniikka moisen?

Siinä se vasta luonto- ja kulttuurireitti olisi! Jylhän vuorimaiseman katkaisee välillä rantapelto, ja reitin varressa ovat Niuva, Matti Karppasen saari, Haminalahden ja Koivumäen kartanot. Löytyisikö vetäjää, lupia ja talkoomiehiä?

Kirjoittaja on kuopiolainen Suomen historian emeritusprofessori

Ajassa

Kommentoi artikkelia