Rukan lumilta

A A
30.1.2010 00:01

Jari Tourunen

Ay-väki ja työnantajat ovat eläkekiistassa eri mieltä lähes kaikesta. Epäluottamus vastapuolta kohtaan on syvä.

Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johtajan Jukka Ahtelan työeläkeryhmän tehtävänä on keksiä keinot työuran pidentämiseksi, ja Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajan Jukka Rantalan eläkeneuvotteluryhmä jumppaa uusiksi koko eläkepolitiikkaa, jotta eläkeikä saataisiin nousemaan.

Vuosi sitten Rukan lumilla pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) koki herätyksen, otti kännykän käteen ja kilautti valtiovarainministeri Jyrki Kataiselle (kok.). Siitä se lähti, hallituksen ponteva päätös siirtää eläkeikää oikein roimasti. Jälkikäteen on epäilty, ettei idea alkujaan ollut Vanhasen, vaan sylttytehdas oli valtiovarainministeriössä ja/tai Etelärannassa. Sama se, mutta hallitus otti asian omakseen ja pääministeri on hallituksessa isäntä.

- Lasku tästä kriisistä pitäisi oikeastaan lähettää Wall Streetille, mutta ei sieltä maksajaa löydy, Vanhanen vitsaili varoittaen, että Suomen teollisuuden vaikeudet ovat vasta alkamassa.

Kritiikki hallituksen pyrkimyksiä kohtaan kasvoi nopeasti sietämättömäksi, ja Vanhanen katsoi parhaaksi vetäytyä. Kun miltään taholta ei tullut muuta kuin lunta tupaan, ja demarijohtaja Jutta Urpilainen uhkasi vielä laajoilla lakolla, hallitus päätti heittää pallon työmarkkinajärjestöille. Perustettiin Ahtelan ja Rantalan eläkeryhmät, jotka saivat lievästi sanottuna haastavan tehtävän.

Poterot ovat syvällä. Jo viime maaliskuussa silloinen SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen totesi, ettei hän usko mekaaniseen eläkeiän nostamiseen. Pattitilannetta Ihalainen kuvasi seuraavasti: "Eläkeikää ei pidä lähteä nostaman tällä lailla ylimalkaan, se on väärä toimenpide... Tähän asetelmaan keskustelu nyt jäi."

Sen jälkeen on Rukallekin tullut jo uudet lumet, mutta tässä sitä taas ollaan: ay-järjestöt pitävät kiinni omasta kannastaan ja hallitus sekä Etelärannan lähettiläät junttaavat omaansa.

Viime torstain tv-väittelyssä STTK:n pääsihteeri Leila Kostiainen kuvaili tilannetta toivottomaksi. Jukka Ahtela yritti vakuuttaa diplomaattisesti, että keskustelut ovat edelleen käynnissä, mutta myönsi hänkin lopuksi sovun olevan kaukana.

Kansa ei halua eläkejärjestelmän muuttamista, ei ainakaan siten kuin hallitus ja EK ovat suunnitelleet. Työttömyyseläkeputki, osa-aikaeläke ja vuorotteluvapaa ovat työssäkäyvien näkökulmasta mielekkäitä. Se on kokonaan eri asia kuin se, mitä ne maksavat yhteiskunnalle. Selvää on, että työssäkäyvien on kustannettava eläkejärjestelmä. Mutta on varottava kuvittelemasta, että yksipuolinen eläkeiän nostaminen on ratkaisu sellaisessa kansantaloudellisessa tilanteessa, jossa työttömyys vain kasvaa. Jos työtä olisi tarjolla riittävästi, meidän ei tarvitsisi niin paljoa murehtia työurien pituutta.

Keskustelua vaivaa julkisuudessa väärät mielikuvat. On annettu ymmärtää, että EK ja hallitus vaativat vain eläkeiän mekaanista nostamista, työttömyyseläkeputken tukkimista ja muita heikennyksiä. Opposition mukaan vastapuoli haluaa eroon myös superkarttumasta, vaikka näin ei ole, jos esimerkiksi kokoomuksen Arto Satosta on uskominen.

Ahtelan ja Rantalan ryhmissä keskustellaan historiallisen laajasta remontista, jonka ainakin pitäisi tarkoittaa paitsi eläkejärjestelmän, myös koko työelämän uudistamista. Ay-väki ja oppositio pelkäävät kuitenkin, että lopputuloksena on vain eläkejärjestelmän romuttaminen. Aika näyttää, onko oppositio oikeassa.

Ryhmien ulkopuolelta on heitetty esiin muitakin näkökulmia. Tutkimusten mukaan suomalaisten eläkeikä on noussut huomattavasti ja trendi näyttäisi jatkuvan tulevaisuudessakin. Seniorien työllisyys on eurooppalaisessa vertailussa hyvällä tasolla. Siksi pitää kysyä kriittisesti, mihin virallisen eläkeiän nostamista tarvitaan?

On kokonaiskuvaa vääristävää, että julkisuudessa väitellään vain työelämän putken toisesta päästä. Nuorten työllistyminen ja kaikenikäisten työssä pysyminen on Suomen kilpailukyvyn ja kansantalouden tulevaisuuden kannalta tärkeämpi asia kuin virallinen eläkeikä.

Päätoimittajalta

Kommentoi artikkelia