D-vitamiinista on saatu runsaasti uutta tietoa. Vitamiinin puutteella osoitettiin olevan yhteys luuston ja hampaiden kuntoon jo iät ja ajat sitten.
Viime vuosikymmenten ja vuosien tutkimukset ovat osoittaneet yhteyden myös sydän- ja verisuonisairauksiin, eräisiin syöpätauteihin, metaboliseen oireyhtymään, erityisesti II-tyypin diabetekseen, depressioon ja näiden lisäksi vielä MS-tautiin, fibromyalgiaan, reumaan, astmaan, infektioherkkyyteen, lihaskuntoon, motoriikkaan, lasten kasvuun ja vanhusten muistitoimintoihin sekä yleisesti ottaen kuolleisuuteen. Ihmeaine kerrassaan.
Jos tuon D-vitamiinin nyt keksisi, patentoisi ja kaupallistaisi eikä se olisi helposti muuten saatavissa, niin olisi pian rikkaampi kuin Bill Gates ja Warren Buffett yhteensä.
Vaan eipä tarvitse keksiä kun luonto on sen jo tehnyt. Ihmeaine on jokaisen vapaasti saatavilla, jos vain älyää sitä käyttää.
Aktiivista D-vitamiinia tuottaa ihmiselimistö itse kunhan saa tarvittavat tarpeet.
Auringon UVB-säteily iholle saa aikaiseksi tuotantoprosessin. Luonnon solarium on näillä leveysasteilla käytössä kuitenkin vain pienen osan vuotta. Sen tulokset ovat korkeimmillaan juuri näinä päivinä niillä, jotka sitä kesällä hyödynsivät.
Auringonoton haittapuolet on sitten samalla muistettava. D-vitamiinituotannon stimuloimisen kanssa toisessa vaakakupissa on ihosyöpä.
Ravintorasvoihin alettiin lisätä D-vitamiinia vuonna 1955 ja maitotuotteisiin niinkin myöhään kuin 1990. Kohtalaisia lähteitä ovat kalaöljyt, sienet, broileri ja kananmunat.
Ravinnossa ylivoimaisesti paras D-vitamiinin lähde on kala. Kaloista parhaita ovat ankerias, kuha, siika ja silakka sekä kuriositeetti, mainio syksyn herkku nahkiainen. Valistuneesti ruokansa hankkivissa talouksissa on kalan osuus D-vitamiinin saannista 50-60 prosenttia.
Maailman mittakaavassa on yksi ongelma. Jos kaikki Telluksen asukkaat söisivät suositusten mukaiset kahdesta kolmeen kala-ateriaa viikossa, niin kalakannat romahtaisivat muutamassa vuodessa.
Ekologisin vaihtoehto on hankkia pohjoisessa ja etelässä D-vitamiinin lisätarve ravintolisänä, siis pillereinä purkista.
Kansainväliset D-vitamiinin saantisuositukset tulevat todennäköisesti nousemaan lähikuukausina. Tällä hetkellä Suomessa suositellaan alle kolmevuotiaille ja yli 60-vuotialle sekä raskaana oleville 10 ug/vrk ja muille 7,5 ug/vrk, spesifiset riskiryhmät sitten erikseen.
Virallinen turvaraja on 50 ug/vrk, jota auringonotolla ja ravinnosta saatavalla osuudella ei pysty ylittämään. Ravintolisän kanssakin alle 250 ug/vrk ei todennäköisesti aiheuta myrkytysoireita, turvamarginaalia siis riittää.
Luontainen D-vitamiinin saanti jää suurimmalla osalla suomalaisista reilusti alle suositusten. Siksipä onkin jokaisen syytä tarkistaa ravintotottumuksiaan ja vakavasti harkita D-vitamiinin nauttimista ravintolisänä lokakuun alusta maaliskuun loppuun.
Kyse on pitkällä aikavälillä kansanterveyden kannalta niin isosta ja tavallaan neuvonnan keinoin helposti ratkaistavissa olevasta asiasta, että tästä soisi syntyvän huomattavasti nykyistä laajempi debatti.
Kirjoittaja on Vaalijalan kuntayhtymän johtava lääkäri Pieksämäeltä.
