Saksan presidentti on riisuttu poliittisesta vallasta, mutta jos hänessä on sisäistä pontta ja ryhtiä, niin hänestä voi kehkeytyä merkittävä arvojohtaja Euroopan suurimmalle kansakunnalle. Muutamat presidentit ovat tässä myös onnistuneet, mutta kaksi viimeisintä ovat kompastelleet omaa varomattomuuttaan ja joutuneet eroamaan kesken virkakautensa.
Thomas Köhler väistyi vuonna 2010 puhuttuaan sivu suunsa saksalaissotilaiden osallistumisesta Afganistanin-sotaan. Christian Wulffin kohtaloksi koituivat epämääräiset asuntokaupat tutun yrittäjäperheen avustuksella.Viikkoja jatkuneen julkisen kohun pakottamana Wulff ilmoitti erostaan perjantaina.
Wulffin arvostusta eivät nostaneet hänen jäähyväissanansa, miten julkisuudessa esitetyt syytteet olivat loukanneet syvästi hänen ja hänen vaimonsa tunteita.
Liittokansleri Merkelille kahden presidentin epäonnistuminen on ikävä juttu. Hän on luvannut, että myös oppositiossa olevat demarit ja vihreät otetaan mukaan Wulffin seuraajan etsintään. Kansalaisten suosikiksi nousi heti pappis- ja demaritaustainen Joachim Gauck, joka itäsaksalaisena taisteli kansalaisvapauksien puolesta ja johti myöhemmin DDR:n turvallisuuspoliisin Stasin salaisten arkistojen selvittelyä. Lähtökohdat ovat siis Gauckilla hyvät.
