EmediateAd

Samaan veteen kastetut

A A
31.8.2010 0:01

Seppo Kononen

Savolaiset tai muut susirajalla ja sen tuntumassa eivät ole tottuneet juuri kuulemaan kiitoksia toisilta. On pitänyt elää sananlaskun hengessä, että "kun ite on ihtesä kehunnunna, niin kehuissa on pysynyt".

Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimen suomalaisjäsen Olavi Ala-Nissilä syyllistyi siis harvinaiseen poikkeukseen maanantaina Kuopiossa, jonne viiden itäisen maakunnan edustajat ovat kokoontuneet jokasyksyiseen huippukokoukseensa.

Loimaalaisen ex-kansanedustajan mielestä itäsuomalaisten tiivis yhteistyö on jotain sellaista, jota hän ei havainnut koskaan omassa kotimaakunnassaan Varsinais-Suomessa ja sen naapureissa.

Kallaveden ja sen myötä Saimaan reitti saa alkunsa Sotkamon Laakajärveltä. Näin osa kainuulaisistakin on siis kastettu samaan Saimaan siniseen veteen yhdessä savolaisten ja karjalaisten kanssa.

Vettä pitkin on itäinen Suomi asutettu, ja jos vesi erottaa, niin yhtä lailla se myös yhdistää. 1900-luvun jälkipuoliskolla idän maakunnat erkaantuivat henkisesti välillä hyvinkin kauas toisistaan. 1960-luvun alkupuolella vireästi toiminut Itä-Suomen liitto hajosi hetkessä, kun maaltamuuton pelästyttämät maakunnat ryhtyivät pelastamaan keskinäisellä kampituksella, mitä pelastettavissa oli.

Viimeisen kymmenen, puolentoistakymmenen vuoden aikana on tapahtunut taas selkeää lähentymistä. Maakunnissa on ilmennyt henkistä muutosta, kun vanhoja sitkeitä taistelupareja on poistunut estradilta. Suurin kiitos Itä-Suomen sisäisestä lähentymisestä kuuluu kuitenkin Euroopan unionille, joka on pakottanut savolaiset, karjalaiset ja kainuulaiset selvittämään keskenään rakennerahastojensa rahankäyttöä.

Kun rahaa on ollut kerrankin jaettavaksi, niin jokainen on tuntenut saavansa jotain. Ennen, kun EU-rahaa ei ollut, Itä-Suomessa jaettiin vain niukkuutta. Sen vuoksi tuloksena ei voinut olla muuta kuin suuri riita ja kateus.

Miten pitkälle itäsuomalaisessa yhteistyössä voidaan mennä?

Pohjois-Savon maakuntavaltuuston nykyinen puheenjohtaja, kansanedustaja Kari Rajamäki (sd.) on puhunut pitkään Pohjois- ja Etelä-Savon sekä Pohjois-Karjalan maakuntien yhdistämisestä yhdeksi vaalipiiriksi. Itä-Suomen huippukokouksessa hän toi esille ajatuksen yhdestä itäsuomalaisesta maakuntaliitosta.

Varkautelaisen kansanedustajan toiveet vaalipiirien yhdistämisestä eivät ole sytyttäneet vielä riittävästi muita. Todennäköistä on, että yhtä nihkeän vastaanoton saa esitys maakuntaliittojen yhteen nivomisesta. Vuosisatainen historia on muovannut jokaiselle maakunnalle jo niin vahvan identiteetin, ettei sitä murreta tai häivytetä ylhäältä annettujen poliittisin päätöksin.

Kiteen, Kesälahden tai Tohmajärven ihmisten huolet jäivät vieraiksi savolaisille siihenkin aikaan, kun Pohjois-Karjala kuului vielä Kuopion lääniin, eikä tietoisuus oli lisääntynyt yhtään Kuopion ja Joensuun yliopistojen yhdistymisen jälkeen.

Helppoa ei ole Pohjois-Savon ja Etelä-Savonkaan yhdistäminen yhdeksi Savon maakunnaksi. Mielenkiintoista on, että viime aikoina muinoiset suursavolaiset ovat ryhtyneet ikäänkuin peittelemään savolaisuuttaan ja puhuvat itsestään "Saimaan maakuntana".

Maakuntia katoaa joka tapauksessa kartalta lähivuosina, tämä kävi ilmi esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriön aluekehitysjohtaja Veijo Kavoniuksen puheista Kuopion huippukokouksessa.

Karsinta alkaa itäiseltä Uudeltamaalta, mistä päätökset on jo tehty. Mitä sen jälkeen? Keski-Pohjanmaa, Kainuu, Päijät-Häme, Kymenlaakso...? Näin arvuutellaan.

Yleensähän karsinta aloitetaan pienimmästä päästä, koska vastarinta on siellä suhteellisesti vähäisintä. Kainuu jää itäisessä Suomessa numerovertailussa pahnanpohjimmaiseksi. Vastapainoksi maakuntahenki on juuri siellä vahvempi kuin missään muualla.

Viime aikojen hallinnollisilla ratkaisuilla on ennen muuta vahvistettu jo ennestään vahvoja aluekeskuksia. Sillekin on olemassa toki omat pätevät perustelunsa.

Jos tavoitteena on pitää koko maa elinvoimaisena, suuret yhteiskunnalliset ratkaisut pitäisi tehdä niin, että ne parantavat heikoimmilla olevien asemaa - pelastavat ne, jotka ovat jääneet jyrän alle yhteiskunnan myllerryksen keskellä.

Nimellä

Kommentoi artikkelia