Suuren politiikan kaipuu

Uimakoulut ja aluepolitiikka ovat vaarassa loppua Pohjois-Savosta. Molemmista on syytä olla huolissaan. Kumpikin vaikuttaa positiivisesti pohjoissavolaisiin koko elämänkaaren. Edellisen pystyvät todeksi todistamaan Itä-Suomen yliopiston terveys- ja makrotaloustutkijat.

Näin heinäkuun helteillä saattaa lukijan vallata ajatus, että tarjoan hänelle riippukeinuunsa kevyttä mätäkuun juttua. Emme kuitenkaan voi löysätä edunvalvonnassamme edes lomalla lakkasoilla. Kyseessä on jatkuvien ja voimistuvien salakavalien toimien tunnistaminen jonkun etupiirin, alueen tai asian hyväksi ja usein toista sortaen. Eräät tutkijat näkevät kyseessä olevan vain väistämättömän tärkeysjärjestyksen ”rätnäämisen” eri asioille.

Europarlamentaarikko Riikka Manner kantoi vastikään huolta laajaa aluepolitiikkaa koskevan kansallisen keskustelumme satunnaisuudesta sekä pinnallisuudesta. Hän kaipasi kansallisen, hallitusohjelmiin sisältyvän aluepolitiikan ja EU:n harjoittaman rakenne- ja aluepolitiikan välistä vahvempaa ja näkyvämpää kansalaisille suunnattua tiedottamista sekä vuoropuhelua sisällöistä.

Mannerin kollega Liisa Jaakonsaari on myös hämmästellyt kyseisten politiikkaohjelmien sisällöistä käytävän keskustelun vähäisyyttä maassamme. On syytä huomata, että niin Manner kuin Jaakonsaari ovat taustoiltaan itä- ja pohjoissuomalaisia etujemme puolustajia.

Aluepolitiikkaa

EU:n alueella liikkuessaan tunnistaa aluepolitiikan arvostuksen. Tapaamisissa ja seminaareissa aluepolitiikka nostetaan vaikuttavuudessaan maatalous- ja talouspolitiikan rinnalle. Se on merkittävä politiikan lohko myös taloudellisilla panoksilla arvioituna. Nimenomaan EU:n rakenne- ja aluepolitiikalla pyritään yleviin yhteisiin tavoitteisiin, esimerkiksi rakentamaan EU:sta maailman vaurain ja johtava taloudellisen kehityksen ja kasvun alue.

Miten aluepolitiikka sitten näyttäytyy kansallisessa keskustelussamme? Eräät valtakunnalliset tiedotusvälineet – Helsingin Sanomat etunenässä – näyttävät harkitusti ottaneen tehtäväkseen muokata aluepolitiikan käsitteeksi ja toiminnaksi joka tarkoittaa kielteistä ja kohtuutonta. Toistuva pääviesti on, että muualle kuin Etelä-Suomeen tapahtuneet ja tapahtuvat teiden, lentoasemien, ratojen ja vesiväylien investoinnit, yliopistojen ja elinkeinotoiminnan kehittäminen ovat iljettävää sekä vanhakantaista aluepolitiikkaa.

Kas kummaa kun vastaavat investoinnit ovatkin Etelä-Suomessa osa kehittämis- ja innovaatiopolitiikan, metropolin, viennin sekä koko kansantaloutemme kilpailukyvyn tukemista.

Uudet taikasanat saavat saman soran ja betonin teiden sekä ratojen rakenteissa maistumaan Etelä-Suomeen kohdennettuina muulta kuin vanhalta kunnon aluepolitiikalta. Uusi käärepaperi kätkee kuitenkin vanhan ja koetellun tuotteen. Miksi sitä vältellään, kavahdetaan – aina Etelä-Suomen kansanedustajista alkaen – ainoaa oikeaa ja toimintaa parhaiten kuvaavaa käsitettä; aluepolitiikka?

Vastauksen tietää jokainen; uusilla mieli- ja kielikuvilla edistetään itsekkäästi oman alueen aluepolitiikan rahoitusta. Aluepolitiikka on aluepolitiikkaa Helsingissäkin – vaikka voissa paistaisi.

Vaalitäkyjä esille

Puolueet ja ehdokkaat valmistautuvat parhaillaan eduskuntavaaleihin. Nyt on oikea aika tuoda ja ottaa aluepolitiikan sisältökysymykset keskusteluun jokaisen ehdokkaan ja puolueen.

Uuden hallituksen aluepolitiikan linjaus tuleville vuosille ei myöskään saisi olla vain pienessä piirissä tapahtuva kirjaus. Kansallinen ja EU:n tukema alueiden kehittämistyö nousee jatkossa yhä merkittävämmäksi asiakokonaisuudeksi kunnallisvaaleissa.

Kuntapäättäjien vastuut kasvavat. Heidän työlleen luo raamit yhä vahvemmin aluepolitiikka. Kuluvana vuonna muutamat ministeriöiden virkamiehet – pää-, elinkeino-, ja valtionvarainministerin lisäksi – ovat keskeisesti linjaamassa vuoden 2013 jälkeistä EU:n rakenne- ja aluepolitiikkaa.

Tuntevatko nykyiset kansanedustajamme, maakunta- ja kuntapäättäjät sekä kuntalaiset riittävän hyvin kansallisen aluepolitiikkamme tavoitteet? Kenen tehtävä on nostaa niitä esille Suomessa ja Pohjois-Savossa, jota Riikka Manner perustellusti toivoo tapahtuvan.

Olemme Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnista yhdessä esittäneet aluepolitiikan tavoitteemme ministereillemme ja EU:n komissioon. Tarvitsemme työllemme vahvan tuen maakuntiemme asukkailta.

Emme kuitenkaan ole onnistuneet aktivoimaan laajaa kansalaiskeskustelua. Se on yhteinen haasteemme ja etumme meille kaikille Pohjois-Savossa. Nykyinen keskustelu aluepolitiikasta on toistaiseksi satunnaista, pinnallista ja irrallaan sen vahvasta vaikuttavuudesta jokaiseen meistä näin heinäkuun helteilläkin.

Kirjoittaja on Pohjois-Savon maakuntajohtaja.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious