Tiedonkulun tuhlausta

5.7.2010 0:01 Hannakaisa Heikkinen

Tietojärjestelmien tilkku-täkki ja yhteensopimattomuus ovat olleet yksi muun muassa sosiaali- ja terveyssektoria niin taloudellisesti kuin käytännön työn kannalta kuormittava tekijä.

Terveys- ja sosiaalipalveluissa käytetään valtavasti aikaa asiakas- ja potilastietojen etsimiseen, puutteellisten tietojen täydentämiseen ja tietojen kirjaamiseen eri palveluihin, kopiointiin ja tulostukseen yhä uudelleen ja uudelleen. Tämä aika on pois myös varsinaisesta potilastyöstä.

Samalla henkilöllä voi olla useampi minä esimerkiksi kunnan perusterveydenhuollon, työterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon rekisterien kautta. Tähän päälle kun tulevat vielä sosiaalipuolen minät, identiteettikriisi on valmis.

Tietoja kerätään kyllä tunnollisesti muistiin, mutta odotapa, jos satut sairastumaan tai joutumaan onnettomuuteen toisella puolella maata, kuin missä asut. Tieto perussairauksista, veriryhmistä, mahdollisesta lääkityksestä ja niin edelleen on kotikontujen rekistereissä, joista niiden saaminen ei välttämättä hoidu edes yhdellä puhelinsoitolla.

Riski potilaille

Tiedon kulkemattomuus erilaisten tietojärjestelmien ja ATK-sovellusten välillä on todellinen potilasturvallisuusriski jo kunnan tai kaupunginkin sisällä.

Esimerkiksi potilaan siirtyminen erikoissairaanhoidosta jatkohoitoon terveyskeskukseen tai kotihoidon asiakkaaksi kuormittaa huomattavasti perusterveydenhuollon työntekijöitä terveyskeskuksien vuodeosastoilla ja kotihoidossa, kun aikaa kuluu tietojen metsästämiseen puhelimitse.

Tämä on ongelmallista myös hoitohenkilökunnan oikeusturvan kannalta. Kenen on vastuu, jos hoitoa jatketaan vanhentunein tai puutteellisten tietojen varassa?

Sosiaali- ja terveysvaliokunta painotti hallituksen Paras-selontekoa koskevassa lausunnossaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisen tiedonhallinnan ja erityisesti tietojärjestelmien yhteensopivuuden kehittämistä on kiirehdittävä. Valiokunta kannusti siihen, että tietojärjestelmien yhteensopivuudesta huolehtiminen tapahtuisi tulevaisuudessa keskitetyssä valtakunnallisessa ohjauksessa.

Kysymys kuuluukin, onko asiassa olemassa tai kehittymässä keskitettyä valtakunnallista ohjausta?

Päävastuu puuttuu

Vastuutahoja on tällä hetkellä useita. Kela, sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, Valvira, THL, Kuntaliitto…

Vastuutuksia on tehty, mutta päävastuu ja ylin koordinaatio tuntuvat puuttuvan. Tulisikin pohtia, mikä olisi sellainen taho, joka ottaisi selkeän vastuun hankkeiden koordinaatiosta ja operatiivisesta toteuttamisesta.

Valtatyhjiössä Sitra on ottanut ison askeleen kuntien yhteistyön tiivistämisessä. Se on pistänyt pystyyn kaksi kunnille ja kuntayhtymille tarkoitettua valtakunnallista palvelukeskusta.

Toinen niistä keskittyy tietotekniikkaan, toinen talous- ja henkilöstöhallintoon. Tavoitteena on paitsi parantaa ja monipuolistaa palvelujen laatua ja tarjontaa, erityisesti nostaa tuottavuutta - Sitran laskelmien mukaan mukana olevien kuntien menojen noususta voitaisiin säästää jopa 3-3,5 miljardia euroa tulevina viitenä vuotena.

Tavoite on todella tärkeä ja oikea. Ei tarvitse puhua henkilöstöleikkauksista tai kuntalaisille tarjottavien palvelujen supistamisesta, kun toimintoja järkeistämällä voitaisiin saavuttaa miljardien eurojen säästöt - joka vuosi. Sitra oli kesäkuun puoleenväliin mennessä saanut neuvottelusitoumukset 157 kunnalta ja 27 kuntayhtymältä.

Helsingissä emmitään

Tähän mennessä saavutetut sitoumukset ovat vakuuttavia. Pitkänä miinuksena on, että pääkaupunkiseudun kunnat empivät vielä. Nyt olisikin tärkeä saada valtiovallan - käytännössä ainakin sosiaali- ja terveysministeriön, valtiovarainministeriön sekä toisaalta Kelan - suunnalta vahva suositus, mihin suuntaan asiassa edetään.

Sitralla on nyt niin talous- ja henkilöstöhallinto- kuin tietotekniikkauudistuksessaan vahva valtuutus kuntatoimijoilta. Samanlainen vahva valtuutus tarvitaan vielä valtionhallinnan taholta, jos loputkin kunnat ja kuntayhtymät halutaan soutamaan samaan suuntaan.

Mikäli Sitran projekti tarjoaa toimivan kanavan niin kuntatason kuin valtionhallinnon tietojärjestelmien virtaviivaistamiselle, olisi kaikkien toimijoiden lähdettävä siihen mukaan.

Jos pääkaupunkiseudun kunnat eivät heti ole valmiita ns. "täysjäsenyyteen", yksi malli voisi olla tiivis yhteistyö ainakin siltä osin, että tietojärjestelmien yhteensopivuus- ja standardiongelmia ei tulisi. Enää emme voi haaskata miljardeja euroja ja terveydenhuoltohenkilöstön kallista ja rajallista aikaa siihen, että eri tasojen tietojärjestelmät ja rekisterit eivät kohtaa, toimi tai ole ajan tasalla.

Ratkaisujen aika

Asialla on kiire, sillä parhaillaan on käynnissä eri puolilla maata hankkeita tietojärjestelmien yhteensovittamiseksi. Ilman valtakunnantason ohjausta on olemassa vaara, että jälleen kerran kunnat ja kuntayhtymät tekevät valtavat investoinnit vain huomatakseen, että järjestelmät eivät toimi yhdessä.

Suomen tietoyhteiskuntakehitys on jämähtänyt paikoilleen, kun mm. hankkeet sähköisestä reseptistä, sähköisestä potilasarkistosta ja ylipäätään kansalaisten valtionhallinnon verkkopalveluista ovat sotkeutuneet eri toimijoiden viidakkoon.

Nyt on korkea aika kerätä ohjat käsiin, järjestää palaset kohdalleen ja palauttaa Suomi tietoyhteiskuntien kärkipaikoille.

Kirjoittaja on keskustan kiuruvetinen kansanedustaja ja terveystieteiden maisteri.