EmediateAd

Tillgiven ja yhteishenki

A A
25.6.2010 0:01

Jari Tourunen

Tarkoitukseni oli kirjoittaa liikenteestä, sillä kaksi päiväsakko- ja kaksi rikesakkotapausta kahden vuoden sisällä johtivat puhutteluun ja hetkelliseen kortittomaan elämänvaiheeseen. Kun nyt olen jonkin aikaa ajellut tiukasti nopeusrajoitusten mukaan, olo on liikenteessäkin rento.

Juhannuksena ruuhkaisimmilla tieosuuksilla jonot muodostuvat kilometrien mittaisiksi. Autoilijoilta vaaditaan malttia, muiden huomioimista ja liikenteen sääntöjen noudattamista. Kaikki me tiedämme tämän, mutta joka juhannus kuolee ihmisiä turhaan liikenteessä maalla ja vesillä.

Liikenne on sosiaalinen tapahtuma, jossa kuuluu ottaa muut huomioon. Kysymys on tiimityöstä.

Tiimityö on sopiva aasinsilta.

Seurasimme perheeni kanssa Victorian ja Danielin kuninkaallisia häitä paikan päältä - aloitimme automatkan halki Ruotsin Tukholmasta hääpäivänä.

Seitsemän kilometrin pituiselle pätkälle Tukholman keskustassa oli pakkautunut yli puoli miljoonaa juhlivaa ihmistä.

Missään ei näkynyt ainuttakaan protestoijaa, eikä myöhemmin illalla esiintynyt tolkuttomasti järjestyshäiriöitä. Kateudesta ei ollut tietoakaan. Eräskin nuori neiti totesi vain, että kun tämä kerran verovaroilla maksetaan, niin kyllä sitä pitää juhlimiseenkin osallistua.

Oma lukunsa ovat olleet ruotsalaiset toimittajat. Jopa Expressenin ja Aftonbladetin päätoimittajat mahtuivat samaan tv-lähetykseen kommentoimaan häitä. He joutuivat selittämään muun muassa sitä, miksi yleensä kriittiset ruotsalaiset iltapäivälehdet olivat valjastaneet koko koneistonsa häähurmoksen lietsomiseen.

Vastaus ei ollut yllätys: häät antavat hyvän mielen ja kaikille toivoa rakkaudesta, eikä häillä ole mitään tekemistä politiikan kanssa.

Expressenin kokenut Johan Lindwall kirjoitti monisanaisesti tuntemuksistaan hääkirkon penkistä. Tunnustipa hän miehekkäästi, että joutui pidättelemään kyyneleitään.

Aftonbladetin toimittaja Olivia Svensson puolestaan hehkutti, että kansa halusi satua ja sai sitä. Svensson oli täysin oikeassa, sillä ainakaan media ei pilannut juhlatunnelmaa. Iltapäivälehdet ja suurimmat päivälehdet uhrasivat tapahtumalle kymmeniä sivuja, ja televisiosta tuli aamusta seuraavaan päivään livenä ja nauhoituksina hääohjelmia.

Suureen juhlaan kuuluivat tietenkin myös upeat iltapuvut ja julkkisjutut. Lehtien tyyli- ja muotiasiantuntijat arvostelivat kaiken, mutta säyseästi.

Etikettivirheistä ei tullut ainuttakaan otsikkoa tyylin "Mikä moka". Kun toimittajat huomasivat, että Danielilla oli kello ranteessaan, sekin annettiin anteeksi. Mainittakoon, että presidentti Tarja Halosta ja tohtori Pentti Arajärveä Aftonbladet kuvaili arvokkaaksi ja älykkään oloiseksi pariksi.

Iäisyyskiista tasavaltalaisten ja monarkistien välillä näytti unohtuneen, jos ei lasketa Jan Guilloun kolumnia Aftonbladetissa. Kuningashuoneen vastustajat juhlivat muiden mukana, muutamaa vasemmistokansanedustajaa lukuun ottamatta.

Expressenin Lars Lindström kirjoitti, kuinka Danielin kotipitäjän Ockelbon valtuuston demariedustaja Magnus Jonsson hykerteli, että häissä ei ole kysymys politiikasta, vaan koko kansan juhlasta. Ainakin Ockelbon demarit olivat siis tyytyväisiä asiaintilaan eivätkä haikailleet monarkian lakkauttamista.

Ei ollut yllätys, että edes hitusen hyväntahtoista kritiikkiä kirvoitti kuninkaan puhe. Siinä kuningas kiitti kuningatar Silviaa, että tämä on jaksanut hänen rinnallaan.

Kuningas käytti sanaa "tillgiven", jolle ei oikein löydy suomalaista synonyymiä, sillä uhrautuva tuntuu niin pateettiselta. Ja siitä piruili tietenkin suomenruotsalainen tv-juontaja Mark Levengood epäilemällä, ettei ainakaan hänen kumppaninsa pitäisi siitä, jos häntä kiitettäisiin tuollaisilla sanoilla.

Vaikka appiukon sanavalinta oli selvä viesti Danielille, osoitti kuningas omalla etäisellä tavallaan ymmärtävänsä myös tiimityön päälle. Tiimi se on kuningasperhekin.

Ehkäpä tiimityö ja yhteishenki ovat se jokin, jossa jäämme ruotsalaisten jälkeen. Se voisi selittää myös Ruotsin menestyksen jääkiekossa.

Päätoimittajalta

Kommentoi artikkelia