EmediateAd

Tutkijoilta unohtui sekä laki että etiikka

A A
28.8.2010 0:00
Kuva: Arkistokuva: Aake Roininen.

Sikainfluenssarokotusten ja narkolepsiatapausten yhteyttä selvitellään. Toistaiseksi yhteys on vasta ajallinen.

Narkolepsian ja sikainfluenssarokotusten mahdollisesta yhteydestä käytävä keskustelu on paljastanut huolestuttavalla tavalla, miten heikosti pitkälle koulutetut kliiniset tutkijat tuntevat omaa alaansa säätelevää lainsäädäntöä. Yhtä huolestuttavaa on, että samalla ovat näyttäneet jääneen pohtimatta myös asiaan liittyvät eettiset näkökohdat.

Viranomaisten ja erityisesti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toimintaa on julkisesti arvostellut voimakkaasti neurologi Markku Partinen. Arvostelun ohessa hän tuli kertoneeksi, että neurologeista koostuva ryhmä on jo kuukausia ollut kiinnostunut rokotusten ja lisääntyneiden narkolepsiatapausten yhteydestä. Kiinnostus on ollut niin voimakasta, että ryhmä on kirjoittanut artikkelin alan arvostettuun tieteelliseen julkaisuun.

THL:lle epäilyistä kuitenkin kerrottiin vasta kesällä ja silloinkin puhelimitse. Kliiniset tutkijat eli potilastyötä tekevät lääkärit eivät myöskään tehneet epäilyistään lain vaatimia haittavaikutusilmoituksia. Niitä alkoi tippua viranomaisille vasta, kun epäilyt myöhemmin kesällä tulivat julkisiksi.

Dosentti Partisen selitykset ovat olleet jokseenkin kummallisia. Hän on muun muassa väittänyt, ettei laki vaadi haittavaikutusilmoitusten tekemistä. Tartuntatautilaki on kuitenkin yksiselitteinen. Se säätää, että "terveydenhuollon ammattihenkilöiden tulee ilmoittaa kaikista tietoonsa tulleista rokotteen todetuista tai epäillyistä haittavaikutuksista." Laki ei siis rajaa ilmoitusvelvollisuutta lääkäreihin, vaan koskee yhtä lailla myös esimerkiksi sairaanhoitajia.

Toinen Partisen selitys on, että asiasta ei ole hiiskuttu, koska tieteelliset lehdet eivät julkaise artikkeleita, joiden tietoja on jo ollut julkisuudessa. Kuka on vaatinut, että Partisen olisi pitänyt levitellä tietojaan mediassa? Epäilyistä olisi pitänyt kertoa ajoissa viranomaisille, jotka olisivat voineet ryhtyä vaadittaviin toimenpiteisiin. Menettely on aivan normaali ainakin eurooppalaisissa lääketutkimuksissa.

Partinen ja hänen tutkijatoverinsa asettivat joka tapauksessa oman artikkelinsa julkaisun omaan lääkärinammattiinsa kuuluvien velvollisuuksien edelle. Se ei ole eettisesti oikein.

Lääketieteellisen etiikan professori Veikko Launis Turun yliopistosta on kuitenkin sitä mieltä, että suomalaisneurologit eivät toimineet eettisesti väärin (Ilta-Sanomien verkko 26.8.). Hänen mukaansa tutkijaryhmä on toiminut oikein, "koska ennen kuin tutkimuksista ja tutkimustuloksista tulee uskottavia, on tiedeyhteisön arvioitava ja hyväksyttävä se tieteeksi".

Arvon professori ei hänkään tunne lakia. Ei haittavaikutusilmoituksia säädetä tehtäviksi vasta sen jälkeen, kun epäilyt on tieteellisellä tutkimuksella ja muun tiedeyhteisön hyväksynnällä verifioitu. Ne pitää tehdä jo silloin, kun kyse on vasta epäilystä, niin kuin lakitekstissä selkosuomella todetaan.

Pääkirjoitukset

Kommentoi artikkelia