EmediateAd

Työn muuttuminen on etu

A A
26.7.2010 0:01

Tapio Hartikainen

En koe olevani vanha, noin yleensä.

Silti joskus työpaikan nuoret eivät tunnu oikein käsittävän, kun kerron, että silloin, kun olin Savon Sanomilla ensimmäisen kerran kesätöissä, ei toimituksessa ollut vielä yhtään tietokonetta.

Eikä tuosta ensimmäisestä kesästä ole kulunut aikaa vielä kuin kolmisenkymmentä vuotta.

Lopputuote, mitä me täällä töissä pakerramme, on säilynyt kuitenkin ennallaan: aamulla postiluukusta eteisen matolle läpsähtävä paperipino, jossa on tekstiä ja kuvia.

Okei - kyllähän nämä samat asiat nykyisin julkaistaan myös netissä eri muodossa, mutta unohdetaan se nyt hetkeksi.

Tekemäni työ on siis periaatteessa pysynyt samana koko sen ajan, kun olen työelämässä ollut, mutta silti voin sanoa, että työnkuvani on muuttunut aikain kuluessa aivan erilaiseksi.

Silloin kolmekymmentä vuotta sitten lehden valokuvaaja käytti täysin manuaalista kameraa ja mustavalkoista filmiä. Kuvauspaikalta riennettiin kuplavolkkarin renkaat soikeina takaisin toimitukseen, ja painuttiin pimeään koppiin kehittämään filmiä, odottamaan filmin kuivumista, ja valmistamaan toisessa pimeässä kopissa mustavalkoisia paperivedoksia.

Nuo paperivedokset toimitettiin toimitussihteerille, joka ensin leikkeli kuvan sopivan kokoiseksi. Sen jälkeen repro-osasto kuvasi kuvan uudelleen, ja varsin monen lisämutkan jälkeen kuva päätyi painokoneeseen.

Jos kuvattava tapahtuma oli niin kaukana, ettei sieltä ennättänyt kotitoimitukseen, piti valokuvalaboratorio rakentaa hotellin vessaan.

Alkeellisella tekniikalla varustettu telefotolähetin mahdollisti kuvan lähettämisen puhelinlinjoja pitkin. Yhden mustavalkoisen kuvan siirtämiseen meni aikaa kymmenisen minuuttia.

Toimittaja kirjoitti juttunsa kirjoituskoneella paperille - korjauslakkaa ja xxxx:ää kului runsaasti -, ja nuo paperiliuskat liimattiin yhdeksi pitkäksi pötköksi. Toimitussihteeri merkkasi paperin ylälaitaan omat koodinsa, ja lähetti juoksutti paperin latomoon, jossa teksti muutettiin jälleen monen lisämutkan jälkeen painokoneen ymmärtämään muotoon.

Reissuhommissa toimittaja luki juttunsa puhelimessa kotitoimitukseen, jossa

uutisten vastaanottaja kirjoitti sen paperille.

Kun tietokoneet ovat tulleet - kirjaimellisesti - kuvaan mukaan, on työnkuva muuttunut totaalisesti.

Valokuvaajilta ovat hävinneet filmit ja pimiöt, ja toimittajilta kirjoituskoneet.

Kamerat valottavat ja tarkentavat automaattisesti, ja filmin jääminen pois tekee kuvaamisesta käytännössä ilmaista - filmiä siis ei tarvitse säästellä.

Kuvat ja jutut siirtyvät tietokoneesta toiseen ja edelleen painokoneeseen sekunneissa, olivatpa nuo koneet naapurihuoneissa tai eri mantereilla.

Työ on siis samaa, mutta työskentelytapa täysin erilainen.

Tämä on suuri etuoikeus. Vuosikymmenet samanlaisena toistuva työ voisi ruveta maistumaan puulta, mutta kun jatkuvasti täytyy päivittää itseään ja toimintatapojaan, ei kyllästymiseen ole aikaa.

Puhun nyt vain lehden tekemisestä, kun en muuta työtä ole koskaan tehnyt.

Uskon kuitenkin, että viime vuosikymmeninä lähinnä tietokoneiden yleistyminen on muokannut hyvin monen ammattialan työnkuvaa radikaalisti toisenlaiseksi.

Monet kokevat tietokoneet ja muut nykyvempaimet paholaisen keksinnöiksi, mutta on niillä myös hyvät puolensa. Nauttikaamme niistä.

Kirjoittaja on Savon Sanomien lehtikuvaaja, joka on parin vuoden ajan ollut viransijaisena urheilutoimituksessa.

Nimellä

Kommentoi artikkelia