EmediateAd

Uimakoulun loppu

A A
15.7.2010 0:01

Matti Uusitupa

Kesä hellii nyt suomalaisia. Lämpöä riittää, ja uimavedet ovat kylmän aroillekin siedettäviä. Suomalaisille uimataito on ollut yhtä luontevaa kuin lukutaito. Uiminen on kuulunut lapsuuden kesän leikkeihin, ja monille uimisesta on tullut elämänikäinen harrastus.

Uinti sopii lähes kaikille liikuntamuotona. Lisäksi lämmin vesi hellii mieltä. Vesi kelluttaa. Helteellä aikuinen hakeutuu vilvoittavan veden ääreen. Ja missä lapset viihtyvät sen paremmin kuin ranta- ja vesileikeissä. Jo tämän vuoksi Savon Sanomien otsikko viime viikolla yllätti ja pani hieraisemaan silmiä: "Juankoski säästää: ei lasten uimakouluja".

Lehtitiedon perusteella kyseessä on 5 000 euron laskennallinen säästö. Miten tähän on tultu yhdessä maailman rikkaimmista maista?

Arvoissa muutos
Muistan hyvin oman uimakouluni 1950-luvun alusta Jyväskylän maalaiskunnassa. Maailma oli toinen. Suomi oli tuolloin köyhä, mutta ei silloin säästösyistä lomautettu opettajia ja suljettu tästä johtuen kouluja tai peruttu uimakouluja. Satoi tai paistoi, lähdimme joka aamu kävellen Kuokkalasta Tikkaan uimakouluun. Matkaa oli muutama kilometri. Eväät olivat mukana. Polku vei läpi metsän ja niityn.

Siihen aikaan oli vielä ahomansikoita. Niihin törmää enää harvoin poimittavaksi asti. Uimakoulussa suoritettiin joko uimakandidaatin tai -maisterin tutkinto. Merkki kiinnitettiin uimahousuihin ja siitä oltiin ylpeitä.

Kesäuutinen Juankosken säästöistä kielii paljon enemmästä kuin pelkästään uimakoulujen peruuttamisesta. Siihen liittyy myös vahva arvojen muuttuminen. Päätöksen merkitystä lapsille tai perheille ei ole ajateltu pätkääkään.

En ihmettele lainkaan, että vanhemmat ovat olleet tyrmistyneitä asiasta. Monet kuntien tekemät säästöpäätökset voivat olla lyhytnäköisiä, eikä huomioida niiden pitkäaikaisvaikutuksia. Lasten uimakoulusta "säästäminen" tuntuu todella kornilta. Toki uimataidon voi hankkia myös ilman uimakoulua. Mutta yhdessä oleminen, oppiminen ryhmässä ja sen tuoma ilo luovat sellaista yhteisöllisyyttä ja muistoja, joita paitsi lapset jäävät.

Opetus uimakoulussa tapahtuu myös järjestäytyneesti. Lapsen kehitystä testataan, uintitaidon kehittyessä itsetuntokin kasvaa. Lapsi oppii luottamaan itsensä. Myöhemmin uimataitoa kysellään puolustusvoimissa. Tosin en tiedä, joutuvatko uimataidottomat siellä enää erilliskoulutukseen.

Uskon, että edelleen uimataidotonta nolottaa.

Tärkeä taito
Vesillä liikkuville uimataidosta on hyötyä. Riittävä uimataito ja monipuolisuus voivat pelastaa myös oman hengen. Jo kellumisen hallitseminen auttaa. Lisäksi uimataitoinen voi toimia hätätilanteessa veden varaan joutuneen kanssaeläjän hengen pelastajana. Näin 5 000 euron säästöt uimakoulutuksen laiminlyönnistä voivat kääntyä nopeasti miljoonan euron menetyksiksi. Jokainen hukkunut tuo myös pitkäaikaisen murheen omaisille.

Eräs keskeisistä haasteista Suomessa on lasten ja nuorten liikuntaharrastuksien hiipuminen. Osa lapsista harrastaa useitakin liikuntamuotoja ja monet suhtautuvat jopa turhan vakavasti urheiluun. Kaikista ei tule huippuja, vaikka kuinka harjoittelisi. Mutta vanha sananlasku myös uimisen suhteen on: "Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa".

Lapsen kannattaa harrastaa liikuntaa monipuolisesti. Suomalaisille luontaisimpia liikuntamuotoja ovat kävely, pyöräily, uinti, juoksu sekä hiihto. Erilaiset pallopelit ohjaavat myös liikuntaharrastuksiin ja luovat sosiaalisuutta ja yhdessä olon tuntua.

Joukkuelajeissa joutuu itse kukin näkemään omat rajoituksensa. Oppii tuntemaan itsensä. Oppii myös vertaamaan omaa kehitystään muiden kehittymiseen. Ryhmässä oppii myös toiselta, ei ainoastaan opettajalta, ryhmän vetäjältä tai valmentajalta. Kuinka moni meistä onkaan opettanut kaveriaan tai saanut hyviä vinkkejä toisilta.

Näin on laita myös uimisen suhteen.

Ahdinko kunnissa
Suomalaisten paha vitsaus on ylipaino. Se on johtanut jo puolen miljoonan suomalaisen sairastumiseen aikuistyypin (tyypin 2) diabetekseen. Tästä on tulossa miljardiluokan lasku terveydenhuollollemme.

Kuntien perustehtäviä on väestön terveyden edistäminen. Kun kunnat säästävät lasten ja nuorten halvoista ja vaikuttavista liikuntaharrastusmahdollisuuksista, ollaan väärällä tiellä. Säännöllinen liikunta pudottaa sairastumisriskin aikuistyypin diabetekseen noin puoleen riskiryhmissä olevilla.

Oletetaan, että sadasta uimakoululaisesta saa elinikäisen liikuntakipinän vaikkapa jopa 10. Jo tämä tuo pitkäaikaisia säästöjä terveydenhuollon kustannuksiin. Liikunnan pitkäaikaiset terveysvaikutukset ja näistä johtuva terveysmenojen kustannuksien aleneminen voivat olla kunnille monikertaisesti parempi tapa säästää, kun vaikutukset suhteutetaan tämän päivän lyhytnäköiseen kamreeriajatteluun, joissa yhden euron säästöllä tehdään vähintään kahden euron vahinko.

Savon Sanomien otsikko lasten uimakoulusta säästämisestä viestii myös kuntien yleistä ahdinkoa. Eikä kyseessä ole pelkästään taloudellinen ahdinko.

Tilanne edellyttää kuntarakenteen nopeaa uudistamista Suomessa. Siinä ei onnistuta ilman poliittista johtajuutta ja vahvaa yhteistä tahtotilaa.

Seuraavaan hallitusohjelmaan tulee saada asiasta selkeä kirjaus. Vitkuttelu kuntarakenteen uudistamisessa pahentaa Suomen ongelmia järjestää julkiset palvelunsa laadukkaasti.

Mutta kaino toivomukseni on, että lapset saisivat pitää kesäisen uimakoulunsa ja muutoinkin luovuttaisiin niistä säästöistä, joita ei voi verrata edes hölmöläisten peiton jatkamiseen.

Kirjoittaja on professori Itä-Suomen yliopistosta Kuopiosta.

Torstaivieras

Kommentoi artikkelia