EmediateAd

Ulkomaalaislait kiristyvät yleisesti

A A
17.3.2010 0:01
Kuva: Robin van Lonkhuijsen/AFP/Lehtikuva

Geert Wildersin johtama muukalaisvatainen puolue on kasvattanut rajusti kannatustaan vapaamielisessä Hollannissa.

Muukalaisvihamielisyyden kasvu ei puhuta tänään vain suomalaisia. Kyse on hyvinkin laajasta yleiseurooppalaisesta ilmiöstä, jolta eivät välty edes maanosan vapaamielisimpinä pidetyt maat.

Päinvastoin monet vapaamielisyyden tiennäyttäjinä kulkeneet valtiot ovat kiristämässä ensimmäisten joukossa ulkomaalaislakejaan. Jos suhde vierasmaalaisiin tiukkenee Ruotsissa, Tanskassa tai Hollannissa, niin miksei se tiukkenisi silloin myös Suomessa, jossa ulkopuolisiin on suhtauduttu kautta aikain keskimääräistä varauksellisemmin.

Tanskassa samoin kuin Norjassa on ollut jo pitkään poliittisia liikkeitä, jotka ovat hankkineet kannatuksensa paljolti muukalaisvastaisuudella. Norjassa, joka on esiintynyt viime vuosikymmeninä maailmanpolitiikassa rohkeana ihmisoikeuksien esitaistelijana, tyytymättömyyspuolue on saanut suurkäräjävaaleissa jopa parinkymmenen prosentin kannatuksen.

Ruotsissa muukalaisvastaisuus ei ole näkynyt toistaiseksi puoluekentässä samalla tavoin kuin sen naapureissa Tanskassa ja Norjassa. Ruotsi ruotsalaisille -teema on ollut nähtävissä kuitenkin jo maan eurovaaleissa. Todennäköistä on, että näin käy myös ensi syksyn valtiopäivävaaleissa. Kansallismieliset ruotsalaisdemokraatit, Sverigedemokraterna, kerää mielipidemittauksissa jo huomattavia kannatuslukemia.

Muukalaisvastaisuus on ollut Euroopassa historiallisesti tyypillinen lamakauden ilmiö. Saksan kansallissosialistinen vyörytys sai voimansa 1920-1930-luvun suurtyöttömyydestä ja taloudellisesta ahdingosta, minkä Adolf Hitler ja hänen propagandakoneistonsa panivat häikäilemättömästi juutalaisten syyksi - tunnetuin seurauksin.

Sotien jälkeisinä jälleenrakennuksen vuosina Saksa, Ranska, Ruotsi, Tanska ja monet muut läntiset demokratiat ottivat vastaan erityisesti Balkanilta, Turkista ja Pohjois-Afrikasta miljoonia siirtotyöläisiä pyörittämään kehittyvää teollisuutta ja kasvavia palvelualoja. Vieraat olivat vieraita, mutta heidät hyväksyttiin, kun he lisäsivät uusien isänmaittensa kansallisvarallisuutta uutteralla työnteolla.

Vierasmaalaisten virta läntiseen Eurooppaan oli vuolaimmillaan 1960-1970-luvulla. Yleinen muutos valtaväestön mielipiteissä havaittiin hyvin jo 1990-luvun suuren yleismaailmallisen laman aikana, kun miljoonat ja taas miljoonat menettivät työpaikkansa.

Vierasvastaisten asenteiden olisi pitänyt periaatteessa lientyä uudelleen käynnistyneen taloudellisen nousun aikana. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska poliitikot eivät ole onnistuneet poistamaan joukkotyöttömyyttä. Syyt tiedämme hyvin myös meiltä Suomesta. Tekninen kehitys on vähentänyt ihmistyövoiman tarvetta, ja toisaalta paljon työtä on siirretty Kiinaan ja muihin maihin, jossa palkat ovat murto-osa länsieurooppalaisesta.

Rasismi on ilmiönä luotaantyöntävä, eikä sitä pidä missään nimessä hyväksyä. Pelkillä puheilla ja hurskailla toiveilla ei sitä poisteta, vaan tärkeintä on luoda yhteiskunta, jossa jokainen tuntee olevansa kuin kotonaan. Mitä suuremmat tuloerot, sitä jyrkemmät ovat myös asenteet.

Pääkirjoitukset

Kommentoi artikkelia