Unohtui etiikka ja ekologia

24.5.2010 0:00 Osmo Lampinen

Voiko taloustiede olla osasyynä nykyiseen talouskriisiin?

Pankkisektorilta alkanut kriisiytyminen sai alkunsa amerikkalaisten pankkiirien ahneudesta. He laskivat liikkeelle ns. subrime-luottoja hyvin tietäen, ettei niiden hankkijoilla ollut varaa maksaa velkojaa takaisin. Liiketoimistaan pankit saivat hyviä voittoja ja myönsivät vielä valtion väliintulon jälkeenkin johtajilleen mahtavia bonuksia.

Pankkiirien toiminnan voi selittää ahneudella ja huonolla yhteiskuntavastuulla. Huonon moraalin yleistyminen on havaittu jopa kauppatieteen opiskelussa. On todettu että taloustieteen opiskelijat tekevät Yhdysvalloissa vilppiä kokeissa enemmän kuin muiden alojen opiskelijat. He ovat muita herkemmin vapaamatkustajia, jotka hyötyvät muiden ponnisteluista.

Voisiko ongelman ydin olla taloustieteen tarjoamassa liian suppeassa ihmiskuvassa? Taloustieteen peruskursseilla opetetaan meilläkin että elämä on pelkkää yksilöllistä valintaa ja rationaalisesti toimivat kuluttajat ohjaavat talouden kautta yhteiskuntaa vapaasti haluamaansa suuntaan. Uskotellaan myös että markkinoiden valitsema suunta on oikea.

Taloustieteen ihmiskuvassa kansalaiset ymmärretään itsenäisiksi, rationaalisiksi, selkeästi päämääriä omaaviksi oman edun tavoittelijoiksi.

Nykyisen taloustieteen lähtökohdan laati Adam Smith kirjallaan Wealth of Nations. Smithin teoksessa yksilöt ajavat omaa etuaan markkinoilla, mutta järjestelmä muuttaa tämän toiminnan yleiseksi eduksi. Koska ostajat ovat itsekkäitä, kiskonta ei onnistu. Jos joku keksii kiinnostavan tuotteen, voittoja tulevat nakertamaan toisetkin tuottajat.

Tuottajan kannattaa tuottaa kuluttajia kiinnostavia tuotteita runsaasti, Tuotantoa edesauttaa erikoistuminen, johon markkinatalous johtaa, Tuotanto vähentää puutetta. Ylituotanto ei kannata, kysyntä ja tarjonta tasapainottuvat ja tuotetaan juuri sitä mitä tarvitaan.

Valtion holhousta ei tarvita, vaan kaikki voivat toimia oman etunsa edistämiseksi vapaasti ja markkinatalous huolehtii lopusta.

Järki ei ratkaise

Taloustieteilijät havaitsivat jo varhain etteivät ihmiset toimi klassisten oletusten mukaisesti. He eivät ole rationaalisia eikä heillä voi olla täydellistä tietoa markkinoiden toiminnasta. Oletuksia ei voi esittää pätevänä ihmiskuvana eikä niihin pohjautuvia kuvauksena siitä, miten markkinatalouteen rakentuva yhteiskunta toimii.

Markkinatalous tarvitsee tuekseen julkisen vallan ylläpitämiä palveluja kuten koulutusta tai terveydenhoitoa, mutta yleensä yritykset eivät ole valmiita kustantamaan kuin osittain niiden kustannuksia. Markkinatalouteen kuuluvat ilmiöt kuten kartellit vääristävät myös vapaan markkinatalouden toimintaa.

Ihmiset eivät toimi itsenäisten päätösten mukaan. Heitä ohjataan mainonnalla. Tavaroilla voi ostaa arvostusta ja vähentää häpeän tunnetta.Liiallinen mainonnan seuraaminen taas voi johtaa epärationaalisiin tuloksiin, kuten liikenneruuhkiin tai liian tiiviisiin asuinalueisin.

Lisäksi lisääntyvä kulutus ei tutkimusten mukaan lisää koettua onnellisuutta. Tietyn rajan ylitettyään onnellisuuden tunne voi jopa vähentyä. Näin on käynyt esimerkiksi amerikkalaisille naisille, kertovat ennen nykyistä lamaa tehdyt tutkimukset.

Uusi kuva ihmisestä

Kansantaloustieteilijät ovat parhaansa mukaan pyrkineet laajentamaan klassisen käsityksen maailmankuvaa. Ihmiset eivät toimi luontaisesti itsekkäästi, vaan yhteistoiminta on yhtä luonteva toimintatapa.

Esimerkiksi viimeisimmän taloustieteen Nobel-palkinnon saanut Eleanor Ostrom on on kokeellisesti pystynyt osoittamaan että ihmiset todellisuudessa kykenevät yhteistyöhön, eivätkä ole lainkaan itsekkäitä ja lyhytnäköisiä.

Oletus siitä että, etteivät ihmiset osaa organisoida toimintaansa itse, on osoittautunut vääräksi. Ihmiset pitävät huolta esimerkiksi luonnonresursseista paremmin kuin tähän asti on uskottu.

Ostrom on yhdistänyt tutkimuksiinsa muiden tieteiden tuloksia. Hän on taustaltaan valtiotieteilijä ja lisäksi johtohahmo kasvavalla taloustieteen alalla, joka kokoaa yhteen ekonomisteja, psykologeja ja valtiotieteilijöitä.

Mutta riittääkö tämäntapainen monipuolistuminen?

Yksi musta aukko taloustieteessä on ekologisen näkökulman puute. Talouden mittareihin ei sisälly maapallon ekologisen tilan muuttumista kuvaavia indikaattoreita. Uudistuksia on yhteisöllisestä painostuksesta kuitenkin jouduttu tekemään yksilöllisenkin hyödyn kustannuksella.

Lievimmillään tämä on toteutunut puhdistus ja suodatinpolitiikkana, jossa ympäristöön vaikuttavia teknisiä laitteita varustetaan puhdistuslaittein. Pisimmillään edessä voisi siintää ekologisen rakennemuutoksen politiikka, jossa tuotantoa ja kulutusta sopeutettaisiin laajamittaisesti hallitusten johdolla ekologisiin rajoihin. Tähänhän pyrittiin Kööpenhaminan kokouksessakin pieneltä osin.

Kohti elollista taloutta

Taloustieteeltä puuttuu vielä radikaalin ekologian edellyttämä teoria.

Vuonna 1979 julkaisi ranskalainen kehitystaloustieteilijä René Passet teorian elollisesta taloudesta. Hän pyrki tuomaan ihmisen talouteen näkökulmaa, joka huomioisi luonnossa vallitsevat riippuvuudet.

Passet vertasi toisiinsa elollisen luonnon ja ihmisen toimintaa. Elollisen luonnon logiikkaan kuuluvat keskinäiset riippuvuudet, kiertokulut, monimuotoisuuus ja sisäiset säätelymekanismit.

Passet käsitteli myös elollisen luonnon ja ihmisen rytmejä. Elolliselle luonnolle ovat tyypillisiä pitkät rytmit, sen sijaan ihmisen talous perustuu nykyisin lyhyisiin kvartaaleihin. Hän näki mekanisoituneen työelämän rytmien ja ihmisorganismin biorytmien välillä selviä ristiriitoja. Hän pyrki rakentamaan ekologisten lainalaisuuksien pohjalta talousteoriaa ja suositteli muun muassa informaation käytön monimuotoistamista ja toimintojen hajakeskitystä.

Passetin esitys liittyy ekologisen taloustieteen perinteeseen, jonka perustajana pidetään Saksasta Yhdysvaltoihin emigroitunutta Kart William Krappia.

Tämän perinteen piirissä katsotaan, että koko länsimaisen taloustieteen perusta on ekologisesti vääristynyt. Lupaavista yrityksistä huolimatta koulukunta ei kuitenkaan ole saanut aikaan kattavaa, yhtenäistä talousteoriaa. Koulukunnan historiaa tutkineen Jussi Raumolinin mukaan yhteisiä käsitteitä ei ole syntynyt, ja koulukunta on jakautunut pieniin kuppikuntiin.

Kattavan ekologisen talousteorian kehittäminen yhdessä laajemman monitieteisyyden kanssa on taloustieteen mittavin tulevaisuuden haaste. Ennen suuren teoria syntyä on kuitenkin syytä iloita kaikista tämän tutkimusalueen edistysaskeleista, erityisesti sellaista, jotka käytäntöön sovellettuina johtavat luontoon kohdistuvan kuormituksen vähentämiseen.

Kirjoittaja on opetusneuvos ja dosentti.