Vain yhtä puuttui

11.7.2010 0:01 Matti Viialainen

Mikkelissä kokoontui perjantaina viisisataa kansalaista keskellä kovinta kesähellettä kuuntelemaan ja puhumaan politiikkaa. Kolmatta kertaa järjestetty päämajasymposium veti jälleen salin täyteen. Kyllähän asia savolaisia ja kesäasukkaita kiinnostaa, jos se tarjoillaan kiinnostavassa muodossa.

Päämajakaupungin oma komissaari Olli Rehn (kesk.) kertoi tuoreimpien Saksan talouslukujen osoittavan, että orastava käänne parempaan Euroopan taloudessa on jo tapahtunut. Kreikka, Espanja ja Englanti ja eräät muutkin maat ovat alkaneet myös pysäyttää velkaantumistaan ihan oikeasti. Kreikan eläkeuudistus esimerkiksi menee selvästi pidemmälle kuin mihin Suomessa on kyetty.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) palautti kuitenkin meidät maanpinnalle toteamalla, että Kiinan talous kasvoi viime vuonnakin noin kahdeksalla prosentilla. Suomessakin kansantalouden muutos oli kahdeksan prosenttia. Tosin etumerkki oli miinus. Aasia siis jatkaa nousuaan samaan aikaan, kun Eurooppa polkee paikallaan tai kasvaa vain hitusen.

Tilanne tiedetään

Kokoomusta Mikkelin kesäpaneelissa edusti topakka pohjalaisministeri Paula Risikko (kok.), joka näytti oikein kalvolla, että miljardi tulisi heti säästöjä terveydenhuoltoon, jos söisimme terveellisemmin, liikkuisimme enemmän ja juopottelisimme ja tupakoisimme vähemmän.

Hänen mukaansa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen neljä erilaista hallinnollista tasoa Suomessa on tuhlausta, vähemmälläkin tultaisiin toimeen.

Sosialidemokraattien ryhmäjohtaja Eero Heinäluoma (sd.) on tuonut demarien politiikkaan tarvittavaa selkokielisyyttä ja asiantuntemusta. Se näkyi Mikkelinkin paneelissa. Pitkästä aikaa työväenpuolueen suusta kuultiin puhetta työnteon tärkeydestä sekä sen puolesta, että myös teollisuudella on nyt ja vastakin aivan ratkaiseva merkitys hyvinvointimme luojana.

Sekä Pekkarinen, Risikko että Heinäluoma kuvasivat osuvasti missä olemme ja mihin pitäisi mennä. Keinojen suhteenkin kolme suurta olivat yleisellä tasolla koko lailla samaa mieltä. Seuraavalla vaalikaudella veroja tullaan jonkin verran korottamaan, menoja ei varsinaisesti leikata ja sekä nuorista väliinputoajista että vanhuksista pidetään huolta. Eläkeikään ei puututa eikä Nato-jäsenyys ole ajankohtainen asia.

Selvitysten ja strategioitten sekä seminaarien luvatussa maassa vallitsee herttainen yhteisymmärrys edessä olevista "haasteista". Ikääntymisen myötä tapahtuva työpanoksen väheneminen, nuorten miesten ja koulutettujen naisten työkyvyttömyyden hälyttävät kasvuluvut masennusdiagnoosin seurauksena ja tarve lisätä tuottavuutta myös julkisella sektorilla osataan pian jo unissakin.

Kuluttajansuojaa

Valistunut äänestäjä jäi Mikkelissä kaipaamaan suoraa puhetta siitä mitä oikeasti olisi käytännössä tehtävä, jotta muutoin vääjäämättömältä näyttävä hiljainen hiipuminen ei olisi isänmaamme lähivuosien kohtalo.

Miten ja mille tasolle velkaantuminen pysäytetään? Mitä veroja ja paljonko nostetaan? Ovatko kaikki menoerät yhtä pyhiä vai rohjetaanko myös menopuoleen puuttua? Millä konsteilla sitä julkisen sektorin tuottavuutta oikeasti parannetaan?

Syksyn ja viimeistään kevään eduskuntavaalikampanjoissa kaivattaisiin selviä vastauksia ainakin näihin kysymyksiin. Äänestäjien miellyttämiseksi saadut ympäripyöreät linjaukset eivät riitä. Komissaari Rehnkin peräsi - äänestäjän kuluttajansuojaan vedoten - vastausta kysymykseensä pitävätkö panelistit parempana eläkeiän nostoa vain eläkkeiden tason laskua.

Jos Heinäluomaa, Risikkoa tai Pekkarista on uskominen, kumpaankaan toimenpidettä ei tarvita. Ratkaisu on suomalaisten työurien pidentäminen ikävuosien 18-63 välillä. Toivotaan, että he ovat oikeassa. Itse oletan, että ikäviltä päätöksiltä vältytään ainoastaan siinä onnellisessa tapauksessa, että kansainvälinen talous elpyy nopeasti ja vetää vientivetoisen Suomenkin taas vahvalle kasvu-uralle.

Asenne ratkaisee

Tuttu yritysjohtaja oli tyytyväinen symposiumin antiin mutta kertoi jääneensä kaipaamaan yhtä asiaa. Siitä ei puhuttu mitä ihmiset itse omilla teoillaan, valinnoillaan ja asenteillaan voisivat saada aikaan. Kaikkiin pulmiin ratkaisu ei ole kunnan tai valtion puuttuminen asiaan ja niiden "resurssien lisääminen" tai "lainsäädännön kehittäminen".

Elintasomme on jo niin korkea, että tuleva hyvinvointi riippuu sittenkin eniten siitä mitä tapahtuu perheissä, koulussa ja työyhteisöissä. Peilin äärestä eli omasta asenteesta ja kotikasvatuksesta sekä vanhempien ja tuttavien esimerkistä riippuu paljon.

Esimerkiksi koulutusmahdollisuudet ovat Suomessa erinomaiset ja kaiken lisäksi vielä ilmaiset. Niihin tarttumalla moni syrjäytymiskierre olisi katkaistavissa. Työnteon merkityksen oppii vain oman kokemuksen kautta. Siksi minkä tahansa työn harjoittelu on niin tärkeää. Tilanne on silti jo sellainen, että kohta lähes kolmasosa pojista ei enää kykene käymään edes armeijaa.

Jokaisen oma elämäntapa vaikuttaa siihen milloin esimerkiksi aikuisiän diabetes iskee. Vanha sananlasku, että kyllä tekevälle aina työtä löytyy, pitää sekin paikkansa.

Yhdysvaltojen nuori presidentti John F. Kennedy kehotti 1960-luvun alussa amerikkalaisia ensiksi kysymään, mitä itse kukin voisi tehdä isänmaansa hyväksi ja vasta sitten, mitä isänmaan tulisi tehdä hänen hyväkseen.

Aforismissa voisi olla jotain opiksi otettavaa myös 2010-luvun Suomessa.

Kirjoittaja on Etelä-Savon maakuntajohtaja.