Vakaus koetuksella

14.6.2010 0:01 Semy Kahan

Egyptin poliittisella asialistalla on useita hallituksen kannanottoa odottavia kysymyksiä. Maassa vaaditaan demokratiaa vahvistavia uudistuksia, jotka pienentäisivät yhä syvempää taloudellista ja sosiaalista kuilua. Punnittavana on myös Egyptin asema Lähi-idässä, jossa kahdella ei-arabivaltiolla Iranilla ja Turkilla on yhä tuntuvampi vaikutusvalta.

Suhtautuminen näihin kysymyksiin riippuu osittain syksyllä pidettävien parlamenttivaalien ja ensivuotisten presidentinvaalien tuloksesta.

Presidentillä on hyvin vahva asema Egyptin poliittisessa elämässä, ja sen vuoksi presidentinvaalista käydään jo nyt vilkasta keskustelua. Suuri kysymys on, kuka seuraa Hosni Mubarakia, joka varmalla ja hyvin itsevaltaisella kädellä on johtanut Egyptiä 30 vuoden ajan.

Ei voi sulkea pois mahdollisuutta, että 82-vuotias Mubarak päättää asettua vielä kerran ehdolle seuraavalle kuusivuotiskaudelle. Tästä todistaa Mubarakin Kansallista demokraattista puoluetta (NDP) edustavan pääministeri Ahmed Nazifin tuore lausunto, jonka mukaan "presidentti Mubarakista on tullut symboli Egyptin vakaudelle ja toivomme hänen suostuvan ehdokkaaksi seuraavissa vaaleissa".

Oppositiopuolueiden mukaan aika on kypsä vaihdokselle presidentin virassa. Siksi ne suhtautuvat kielteisesti Mubarakin uudelleenvalintaan.

Isältä pojalle?

Keitä sitten on tässä vaiheessa ehdolla presidentin virkaan?

Hosni Mubarak pyrkii siihen, että hänen pojastaan Gamalista tulisi hänen seuraajansa. Gamal on saanut olla isänsä mukana joillakin ulkomaanmatkoilla valmistautumassa tulevaan presidentin rooliin ja hänellä on tärkeä virka NDP-puolueessa.

Mubarakin kampanjointi poikansa puolesta on herättänyt vastarintaa eri piireissä. Heidän mielestään se, että valta siirtyy isältä pojalle, saa Egyptin muistuttamaan enemmän monarkiaa kuin demokraattista hallintoa.

Toinenkin toimija on ilmestynyt valtakamppailuun. Hän on Mohammed El-Baradei, joka hiljattain lopetti kautensa Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n johtajana. Palattuaan monen vuoden poissaolon jälkeen Egyptiin El-Baradei perusti Kansallisen uudistumisen järjestön (NAC), joka pyrkii kääntämään maan poliittista järjestelmää demokraattisempaan suuntaan.

Osittain tästä syystä El-Baradei sai hyvin innostuneen vastaanoton, mutta hänen suosionsa on alkanut laskea.

- Häntä syytetään siitä, että pitkän kotimaasta poissaolonsa aikana hän on vieraantunut Egyptin todellisuudesta, kertoo tohtori Mira Zoref, joka seuraa työkseen Egyptin asioita Tel Avivin yliopistossa.

El-Baradein täytyy kuulua sitä paitsi vakiintuneeseen poliittiseen puolueeseen, jotta hänet hyväksytään ehdokkaaksi. El-Baradei vaatii lakimuutosta, joka poistaisi tämän vaatimuksen. Mubarakin NDP-puolueen hallitsema parlamentti luultavasti vastustaa kuitenkin tällaista muutosta.

Ainoa varma asia on, että jos Hosni Mubarak tosiaan päättää asettua ehdolle, hänet valitaan myös kuudennen kerran presidentiksi.

Poikkeuslait aseena

Mubarakin hallinto on käyttänyt poikkeuslakeja tehokkaana aseena oppositiota vastaan.

Näitä lakeja on pidennetty jokaisten parlamenttivaalien edellä, mikä tapahtui taas ennen syksyn vaaleja, vaikka Mubarak oli luvannut olla jatkamatta lakien voimassaoloa. Lait antavat hallinnolle mahdollisuuden pidättää opposition ehdokkaita ja muiden usein mielivaltaisten toimien avulla vaikeuttaa opposition vaalikampanjaa.

Hallinto on kohdistanut tämän poliittisen aseen erityisesti Muslimiveljeskuntaan (MB), jota se pitää uhkana hallinnon vakaudelle muslimiveljien ääri-islamilaisten päämäärien vuoksi. Viime parlamenttivaaleissa Mubarak onnistui näiden lakien avulla rajoittamaan MB:n odottamatonta vaalimenestystä.

Mira Zoref olettaa että hallitus turvautuu jälleen näihin epädemokraattisiin keinoihin. Hän sanoo että huolimatta hallinnon johdonmukaisista yrityksistä eri tavoin vaikeuttaa Muslimiveljeskunnan poliittista toimintaa, heidän kansansuosionsa on nousussa. Osittain se johtuu myös heidän sosiaalipoliittisesta toiminnastaan köyhien parissa.

Muslimiveljien uusi johtaja, professori Mohammad Badie kuuluu puolueen konservatiiviseen siipeen. Hänen vaalilauseensa on, että todellinen islam merkitsee maltillisuutta ja moninaisuuden kunnioitusta.

Jää nähtäväksi, voiko se johtaa muslimiveljien äärilinjan maltillistumiseen. Badie on sanonut, että tässä vaiheessa hän pitää parempana, että liike omaksuu matalamman profiilin politiikassa. Siksi ei ole varmaa, asettaako veljeskunta ehdokkaita syksyn vaaleissa.

Se on herättänyt vastarintaa liikkeessä, ja Badien lopullinen päätös koskien veljeskunnan asennetta vaaleihin on epäselvä. Kairon poliittisissa piireissä ollaan sitä mieltä, että Badien johdolla valittu tie vaikuttaa sen sisarliikkeisiin muissa arabimaissa - kuten esimerkiksi palestiinalaisten Hamakseen.

Jo riittää!

Uusi tekijä Egyptin poliittisella näyttämöllä on Kifaya-liike (kifaya = riittää), joka koostuu vasemmistopuolueista, islamisteista, nasseristeista, liberaaleista ja eräistä ay-liikkeistä.

Kifaya on uudenlainen oppositioliike, joka muistuttaa jossain määrin Puolan Solidaarisuutta ja Ukrainan oranssia uudistusliikettä. Kifaya vaikuttaa demokratian ja poliittisten uudistusten sekä sosiaalisen kuilun pienentämisen puolesta ja vastustaa Mubarakin hallinnon jatkumista.

Liike on osaltaan vaikuttanut Mubarakin päätökseen vuonna 2005 luopua siihen asti käytössä olleesta yhden ehdokkaan mallista presidentin vaaleissa. Kifaya on innostanut lisäämään hallituksen vastaisia protesteja, joita Mubarak yrittää tukahduttaa vaihtelevalla menestyksellä. Nuoret egyptiläiset käyttävät internetiä uutena keinona protestoida hallintoa vastaan.

Globaali talouskriisi on koskettanut vain lievästi Egyptin taloutta. Kuitenkin erityisesti nuorten koulutettujen egyptiläisten työttömyys lisääntyy seurauksena korkeasta syntyvyydestä, joka vuosittain tuo työmarkkinoille miljoona uutta työnhakijaa. Se ja yhä vaikeampi köyhyys ovat hallinnolle vakava ongelma.

Kirjoittaja on Israelissa asuva vapaa toimittaja.