EmediateAd

Valmiina vaalistarttiin

A A
13.6.2010 0:00

Kuva: Arkistokuva: Mikko Makkonen

SDP:n tunnelman muuttuminen oli konkreettisesti havaittavissa, kuten uuden puoluesihteerin Mikael Jungnerin ja hänen Maria-vaimonsa halauksestakin ilmenee...

Ari Korhonen

Nelivuotista eduskuntakautta on jäljellä kymmenen kuukautta. Suomen poliittista karttaa on kolmen viime vuoden aikana piirretty uuteen asentoon.

Kokoomus johtaa kannatusmittauksia 23 prosentilla, SDP:n kannatus on 21 prosenttia ja keskusta on pudonnut 19 prosenttiin. Suurten puolueiden tilanne on poikkeuksellisen tasaväkinen. Keskustan romahdus lähes viidellä prosenttiyksiköllä tarkoittaisi rökäletappiota edelliseen vaalitulokseen verrattuna.

Keskisuuret puolueet ovat taas kokonaisuutena vahvistaneet asemiaan. Perussuomalaiset ovat kolkutelleet jopa kymmenen prosenttiyksikön maagista rajaa, vihreiden kannatus on lievässä nousussa ja vasemmistoliiton kannatus on laskenut.

Vaihtoehtoja on
Muihin Euroopan maihin verrattuna Suomen poliittiselle järjestelmälle on ominaista, että selkeät vasemmisto-oikeistoblokit puuttuvat. Muodostettiinpa mitä tahansa hallituspohjaa, suuret puolueet tarvitsevat avukseen keskisuuria ryhmiä, jotta hallituksella olisi eduskunnan enemmistön tuki.

Jos nykyiset kannatusmittaukset realisoituisivat vaaleissa, olisi luontevin pohja sinipuna, jota tukemaan tulisivat vihreät ja RKP.

Enemmistö voitaisiin muodostaa myös nykyisen porvarihallituksen pohjalle, mutta se ei olisi niin vahva kuin edellisten vaalien jälkeisessä tilanteessa. Hallituspohjaa olisi luultavimmin laajennettava.

Hallitus voisi syntyä myös punamultapohjalle täydennettynä perussuomalaisilla ja vasemmistoliitolla. Kolme suurta voisi niin ikään muodostaa hallituksen.

Näitä hallituspohjia voi kuitenkin pitää enemmänkin teoreettisina.

Jos vaalivoittaja on samalla suurin puolue, on sitä käytännössä mahdoton ohittaa hallitusta muodostettaessa. Myös veret seisauttavan vaalitappion jälkeen on politiikan lakien mukaan väistyttävä vallasta. Samalla tiellä jatkaminen voisi tarkoittaa puolueen tuhoa.

Yhteistyö puntarissa
Vaalituloksen jälkeen merkittävimmin hallitusneuvotteluissa vaikuttavat asiakysymykset, edellisellä kaudella harjoitettu politiikka sekä hallituskumppanin luotettavuus. Talouden luotsaaminen kasvu-uralle, veropolitiikka, maahanmuuttaja- ja ympäristökysymykset ovat hallitusohjelmien painavinta asiasisältöä.

Käytännössä kolme suurta pystyvät halutessaan löytämään toisensa eri kokoonpanoissa. Kokoomus ja sosialidemokraatit pääsevät kompromissiin kasvukeskuspolitiikassa sekä talous-, työllisyys ja elinkeinopolitiikassa.

Porvarihallituksen on puolestaan helppo jatkaa päivittämällä vanha hallitusohjelma. Keskusta ja sosialidemokraatit löytävät toisensa helpommin palveluiden järjestämiseen ja verotukseen liittyvissä asioissa, osin myös aluepolitiikassa.

Vaikeimmin samaan hallitukseen istuvat keskenään vihreät ja perussuomalaiset.

Politiikkaan on selvästi muodostumassa uudenlaisten asiakysymysten mukaisia jakolinjoja, eikä perinteinen oikeisto-vasemmistoasetelma erottele enää puolueita niin selkeästi toisistaan. Sama pätee myös puolueiden sisäisiin linjaeroihin. Tämä saattaa tuntua monesta äänestäjästä hämmentävältä, eikä poliittinen mediakaan osaa suhtautua vielä asiaan riittävällä analyysillä.

Suuntaa kokouksista
Startti tuleviin eduskuntavaaleihin otetaan kuluvana viikonloppuna. Puoluekokousten jälkeen tiedetään, ketkä luotsaavat joukkueitaan seuraaviin eduskuntavaaleihin. Suurin mielenkiinto luonnollisesti kohdistuu keskustan puoluekokoukseen, jonka henkilövalinnat ratkaisevat myös Suomen pääministerin seuraavaksi kymmeneksi kuukaudeksi.

Poliittisen kartan muutokset ovat niin hitaita, että uskallan väittää, ettei keskustalla ole asiaa pääministeripuolueeksi seuraavissa eduskuntavaaleissa. Puolueen eheyttäminen ja rakennustyö alkavat vasta puoluekokouksesta. Tulokset tulevat viiveellä.

SDP:n puoluekokous kaksi viikkoa sitten Joensuussa toi esiin kahden vuoden uudistustyön hedelmiä. Tunnelman muuttuminen oli konkreettisesti havaittavissa.

Puoluekokouksen suurentaminen marssitti paikalle uusia, nuoria ja innokkaita sosialidemokraatteja. Ilmeen uudistaminen ja brändityö nostivat esiin kauan kaivatun SDP:n, tavallisten ihmisten puolestapuhujan, jolla on halu ja kyky toimia kaikkien suomalaisten parhaaksi.

Keskusta on puolestaan lähtökuopissa. Odotukset uudelta puoluejohdolta ovat korkealla, mutta eheytyminen ja linjojen selkiintyminen ottavat aikansa. Keskustan johto on kovan paikan edessä. Yksittäiset henkilöt joutuvat kantamaan nopeasti suuren vastuun ja panoksena on oma poliittinen ura.

Puolueen uudistaminen oppositiosta on taas haasteellinen tehtävä, tiedän sen omasta kokemuksesta. On vähemmän taloudellisia ja fyysisiä resursseja, odotukset ovat jopa epärealistisia, media käy haaskalla ja monen kannattajan kärsivällisyyttä koetellaan.

Onnea kaikille valituille puoluejohdoille ja menestystä vaativaan tehtävään Suomen asioiden hoitamisessa!

Kirjoittaja on SDP:n entinen puoluesihteeri ja nykyinen Turun apulaiskaupunginjohtaja.

Kutsuvieras

Kommentoi artikkelia