EmediateAd

Valta lähti mobiiliajassa

A A
5.12.2009 0:01

Jari Tourunen

Ennen vanhaan olisi sanottu, että näin se menee paperilla. 2000-luvulla se näyttää mobiiliversiona seuraavalta:

- PM Vanhanen: Uusi EU-presidentti Van Rompuy aikoo kutsua EU-huippukokouksiin vain yhden edustajan maata kohti. 2.12.2009 STT.

- MTV3: Presidentti Tarja Halosen mukaan nykykäytäntö jatkuu EU:n huippukokouksissa. Kokouksiin voivat osallistua sekä pääministeri että presidentti. 2.12.2009 STT.

- Jyränki: Perustuslakiin selvennettävä ulkopoliittisen toimivallan jakoa presidentin ja valtioneuvoston välillä. Perustuslaillista kriisiä ei ole. 3.12.2009 STT.

- PM Vanhanen ei suostu kommentoimaan Halosen reaktiota päätökseen Suomen EU-edustuksesta. Hän sanoo, että päätös oli pakko tehdä. 3.12.2009 STT.

Tutkijat ovat kuvailleet monta kertaa historian valtataisteluita jälkikäteen värikkäästi. Vallantavoittelijat nahistelivat palatsin uumenissa, ja kansa odotti ulkopuolella, kuka heille tulee parvekkeelle elehtimään voittajan näköisenä.

Nyt kaikki on toisin. Tekstiviesti kännykkään pitää kansalaiset joululahjaostoksillaan reaaliajassa.

Lautaskiista on jo 15 vuotta vanha. EU-jäsenyyden myötä eduskunta päätti, että EU-asiat ja kokouksiin osallistuminen kuuluvat valtioneuvostolle. Siitä huolimatta presidentti Martti Ahtisaari jyräsi pääministeri Esko Ahon sekä eduskunnan yli ilmoittamalla, että presidentti osallistuu huippukokouksiin.

Seurasi koomisia tilanteita: Korfulla 1994 Aho oli mukana, mutta ei mahtunut illallispöytään, koska "lautasen" äärelle parkkeerasi Ahtisaari. Samana kesänä Aho joutui jäämään Suomeen, kun pääministerin sijaan Ahtisaari halusi kaverikseen ulkoministerin. Loppuvuonna Aho sentään kelpasi mukaan, kun huippukokousta pidettiin Essenissä - pääsipä Suomen Kennedy illallispöytäänkin.

Sama pelleily on jatkunut näihin päiviin saakka. Onneksi kehittynyt mobiilitekniikka on mahdollistanut sen, että esimerkiksi ulkoministeri on voinut lähetellä kokoussalissa istuneelle presidentille tekstiviestejä. On järjestely sentään ollut vähemmän nolo kuin se, että pikkuruisen Suomen kokousedustajat vuorottelevat salissa sen mukaan, mitä asiaa kulloinkin käsitellään.

Emeritusprofessori Antero Jyränki on oikeassa: todellista perustuslakikiistaa ei ole. Oikean tulkinnan mukaan EU-asiat kuuluvat valtioneuvostolle. Piste.

Tämä perustuslaillinen tosiasia rajaa presidentin toimivaltaa ulkopolitiikan johtajana. Nyt eivät siis kinastele instituutiot, vaan henkilöt Matti Vanhanen ja Tarja Halonen. Tai oikeammin ainoa, joka kiukuttelee, on Halonen.

Vanhaselle riittää kaksi faktaa: 1) EU:ssa halutaan radikaalisti rajata kokouksien osallistujamäärää ja 2) menettely on täysin sopusoinnussa Suomen perustuslain kanssa. Kun tulkinnan tukena ovat eduskunnan enemmistö, mukaan luettuna osa pääoppositiopuolue SDP:n kansanedustajista, sekä kaikki merkittävimmät valtiosääntöoikeuden asiantuntijat, peli on selvä.

Vahvan presidentti-instituution kannattajia, joihin itsekin kuulun, harmittaa se, että istuva presidentti omalla toiminnallaan edesauttaa lopunkin vallan karsimista presidentiltä, vaikka hänen pyrkimyksensä on lienee juuri päinvastainen. Vääntö on päättymässä presidentin kannalta tappioon.

Halosen reaktioita tullaan käyttämään sen perustelemiseksi, että presidentiltä otetaan pois kaikki valta. Jos näin kävisi, pitäisi ennakkoluulottomasti pohtia sitäkin, onko mitään järkeä ylläpitää kallista instituutiota, jonka rooli on pelkästään seremoniallinen.

Näin ei olisi tarvinnut käydä. Presidentin aseman kannalta olisi ollut suotuisaa, että Halonen olisi antanut ajoissa periksi. Halonen olisi voinut joissakin muissakin tilanteissa kuin lautaskiistassa toimia presidentti-instituution aseman turvaamisen näkökulmasta viisaammin.

Päätoimittajalta

Kommentoi artikkelia