Vanhasen siisti ratkaisu

Kuva: Juha Poutanen

Matti Vanhanen on tehnyt huolella sen, mihin hän on poliitikkona ryhtynyt.

Matti Vanhanen yllätti media- ja poliitikkokentän jälleen juhlapyhien alla. Nyt hän ilmoitti uudesta työpaikasta, Perheyritysten liiton toimitusjohtajuudesta. Muistamme, kuinka hän viime joulun aatonaattona kertoi jättävänsä keskustan puheenjohtajuuden.

Vanhasen julkisista lausunnoista saattoi päätellä hänen valmiutensa katsoa mielenkiintoisia työtehtäviä eduskunnan ja koko politiikan ulkopuolelta. Vanhasen ratkaisu oli paitsi nopea myös oikea.

Suomessa pääministerin ei ole ollut helppo hakea itselleen luontevaa paikkaa pääministerin tehtävän jälkeen. Niin Esko Aho kuin Paavo Lipponenkin ovat saaneet kokea tylyyttä pitkän pääministerikautensa jälkeen.

Aho toimi pitkään konsulttiyrittäjänä ennen Sitraan siirtymistä ja viimein Nokiaan satamoitumista. Lipponen suorastaan häädettiin mediakohun saattelemana eduskunnan työhuoneestaan ulkopuolisiin tiloihin. Hyvin sekä Aholla että Lipposella on mennyt. Asemaa ja palkkaa riittää.

Yksi yhteinen piirre näillä kolmella ex-pääministerillä on: he ovat siirtyneet politiikasta yrityselämään tai sitä palvelevaan järjestöön. Sivumennen sanoen; Suomessa tarvitaan kipeästi liikettä politiikan, hallinnon, yrityselämän, etujärjestöjen ja akateemisen maailman välillä.

Espoosta se alkoi

Vanhasen poliittinen ura alkoi Espoon paikallispolitiikasta 1970-luvulla. Hän teki silloisen keskustapuolueen kannalta uraauurtavaa ja tuloksellista ruohonjuuritason järjestö- ja kunnallispoliittista työtä.

Siihen aktiivisuuteen kuuluu myös taistelu kuuluisasta kuusesta, joka on edelleenkin rauhoitettu ja pystyssä. Kuusitaistelu kuvaa hyvinkin Matti Vanhasen arvomaailmaa ja toimintatapaa. Paikallisilla asioilla on merkitystä.

Vanhanen oli ennakkosuosikki valittaessa Esko Aholle seuraajaa keskustanuorten puheenjohtajaksi. Urjalassa vuonna 1982 pidetyssä liittokokouksessa Vanhanen päihitti vähän varttuneemman Martti Puran.

Keskustan historiassa nuorisoliikkeen puheenjohtajat ovat olleet myöhäisemmissä vaiheissaan lähes poikkeuksetta merkittäviä poliittisia tekijöitä: Johannes Virolainen, Aho, Vanhanen, kaikki pääministereitä. Nuorisoliikkeen liepeillä ovat toimineet myös V. J. Sukselainen, Paavo Väyrynen, Anneli Jäätteenmäki ja Mari Kiviniemi.

Vanhanen kävi 1980-luvulla Uudenmaan läänin vaalipiirissä kaksinkamppailun Esa Härmälän kanssa kansanedustajuudesta. Siinä oteltiin Johannes Virolaisen jälkeisestä johtajuudesta Uudellamaalla.

Vanhanen voitti Härmälän. Molemmilla on ollut erittäin komea ura ja vaikutusvaltaisia paikkoja yhteiskunnassamme. Härmälästä tuli MTK:n puheenjohtaja ja vahva eurooppalainen maatalousvaikuttaja.

Takinkäännökset

Vanhanen on tehnyt kahdessa suuressa poliittisessa kysymyksessä "takinkäännöksen".

Toinen niistä on suhtautuminen ydinvoimaan. Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtajana Vanhanen oli viimeisen päälle ärhäkkä lisäydinvoiman rakentamisen vastustaja. Muistamme hänen onnistuneesti masinoimansa ponsiäänestyksen ydinvoimaa vastaan eduskunnassa 1990-luvun alussa.

Vielä vuonna 2002 hän äänesti ydinvoimaa vastaan. Pääministeri Vanhasta voi pitää nyt solmitun suuren energiapaketin kummisetänä. Varsinaisen työnhän teki elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen.

Toinen takinkäännös on EU-jäsenyys ja -politiikka. Vanhanen oli 1990-luvun alkuvuosina tiukka EU-jäsenyyden vastustaja. Kun Suomen kanta asiaan ratkesi, hän kääntyi ajamaan Suomen asioita EU:n sisällä. Hän perehtyi EU-politiikkaan perusteellisesti ja nousi muutamassa vuodessa EU-osaajien kärkeen.

Poliitikkojen takinkäännöksistä on tehty julkisuudessa yksinomaan kielteinen asia. Varsinkin media iskee takinkääntäjiä leimakirveellä. Urho Kekkonen muutti suuressa asiassa mielipiteensä vuonna 1943: suhtautuminen sodan lopputulokseen ja Neuvostoliittoon muuttui raakojen realiteettien paineessa. Tuoreempiakin esimerkkejä on yllin kyllin.

Mielipiteen muuttamisessa ei voine olla tuomittavaa silloin, kun tosiasiat puhuvat uudelleenarvioinnin puolesta. Jatkuva tuulen haistelu on eri asia. Niitäkin ns. poliitikkoja riittää. Kantaa on vaihdettava vain silloin, kun asiaperustelut ovat vahvat. Missä on sellainen ihminen, joka ei ole mielipidettään muuttanut?

Eturivin yhteistyöjohtaja

Vanhanen on vaikuttanut ainakin kahteen merkittävään asiaan yhteiskunnassamme.

Ensinnäkin hänen pääministeriytensä aikana ja ansiosta yrittäjyyden asema on Suomessa vankistunut. Muistamme hänet Esko Ahon 1998 lanseeraaman työreformin yhtenä arkkitehtina nimenomaan yrittäjyyspolitiikan hahmottelemisessa.

Vanhasta voi pitää yrittäjäpolitiikan todellisena asiantuntijana. Tältä pohjalta hänen uusi työpaikkansa ei ole yllätys. Yrittäjyydestä on muodostunut hyvinvointivaltion elinvoimaistamisen moottori. Ilman sitä Suomi olisi huutavassa hukassa.

Keskustan ja kokoomuksen suhteiden normalisoituminen on laskettava pitkälti Vanhasen ansioksi - ainakin keskustassa. Yhteistyö vuoden 2006 presidentinvaaleissa oli johtaa Sauli Niinistön voittoon. Se loi myönteistä pohjaa vuonna 2007 alkaneelle hallitusyhteistyölle.

Keskustan ja kokoomuksen välit ovat nyt paremmat kuin milloinkaan. Vaikuttaa selvältä, että Mari Kiviniemen pääministeriyden aikana tämä sama asiallisen yhteistyön linja jatkuu.

Keskustan ja kokoomuksen terve yhteistyösuhde on muuttanut Suomen asetelmaa merkittävällä tavalla. SDP:n hegemonia-asema on taittunut. Kaikki kolme suurta puoluetta ovat nyt valtapoliittiselta kannalta samassa asemassa.

Vanhanen on sitten 1970-luvun ainoa pääministeri, joka on johtanut sekä punamulta- että ns. porvarihallitusta. Häntä voi pitää eturivin yhteistyöjohtajana.

Sukupolvi vaihtuu

Suomen politiikassa on meneillään sukupolvenvaihdos. Nelikymppisten Kiviniemen - Kataisen johtokaksikko on eräänlainen symboli 2010-luvun muutokselle.

1970-luvulla syntyneet valitaan vastamaan isänmaan asioista. Vanhasen loikka politiikasta yrityselämään kuvastaa poliittisen kartan luonnollisia muutoksia.

Kirjoittaja on eduskunnan varapuhemies ja keskustan kansanedustaja Iisalmesta.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious