Virus uhkaa sammakoita

Kuva: Arkistokuva: Heidi Pitkänen

Viruksen lisäksi kaukomailta voi kulkeutua sammakoitakin. Tämä sammakko löytyi joku vuosi sitten banaanilaatikosta.

Maailman virushautomo Kaukoitä tuottaa jatkuvasti uusia virusyhdistelmiä sekä ihmisen että luonnon eliöiden haitaksi. Viime vuosina tutuiksi ovat jo tulleet A-influenssa, lintuvirus, sikainfluenssavirus ja mehiläisvirus.

Viimeisten joukkoon on liittynyt sammakkovirus. Osaa virusten esiin tuloa on siivittänyt kehittynyt diagnostiikka ja yleensä koko virustutkimus laitteistoineen.

Vähemmän keskustelua on herättänyt sammakkovirus, jota virallisemmin kutsutaan ranavirukseksi (Rana= sammakko latinaksi). Virus voi tartuttaa sammakkoeläimiä, matelijoita ja kaloja. Ihmiseen se ei vaikuta. Jotkut virukset voivat tartuttaa useita lajeja ja pystyvät säilymään ympäristössä myös ilman isäntäeläintä.

Eräät virustyypit pääsevät sammakon verisuoniston punaisiin verisoluihin sääsken piston välityksellä. Elimistössä se aiheuttaa solukuolemia. Uudelle alueelle virus pääsee liikkuvan sammakon, kalan tai muun sopivan eläimen välityksellä, mutta myös esimerkiksi ihmisen kuljettaman elottoman materian mukana.

Juomaveden kautta ihminen sitä ei voi sitä saada. Nuoret sammakot saavat tartunnan aikuisia helpommin. Tartunnan saaneen sammakon iho voi muuttua punertavaksi ja yksilössä esiintyy verenvuotoja.

Viruksesta esiintyy monia erilaisia tyyppejä kaikkialla maailmassa. Euroopassa tautia on tavattu lauhkeilla alueilla kuten Italiassa, Ranskassa, Iso-Britanniassa, Saksassa ja Kroatiassa. Taudinkuva on yleensä samanlainen lopputulokseltaan: eläin kuolee.

Maailmalla elää kaikkiaan noin 6 000 sammakkolajia. Kansainvälinen Luonnonsuojeluliitto IUCN pitää rekisteriä uhanalaisista lajeista. Jo nyt noin 2 000 sammakkolajia on arvioitu uhanalaisiksi ja niistä noin sadan epäillään jo kadonneen.

Yhtä syytä lajiryhmän häviämiseen ei ole voitu osoittaa. IUCN:n mielestä merkityksellinen on luonnon monimuotoisuuden heikentymisen ohella myös sienitaudit. Pandemian tavoin kaikkialle maailmassa on levinnyt loissienen aiheuttama kytridiomykoosi-tauti, joka tappavana uhkaa tuhota kolmanneksen lajeista.

Luonnon monimuotoisuuden heikentyminen ja sammakoiden suosimien ympäristöjen katoaminen on merkityksellinen ainakin niillä alueilla, joihin virus ei ole vielä levinnyt. Soiden kuivatus ja vesitalouden muutokset vaikuttavat muun muassa Suomessa.

Miljoona tiekuolemaa

Sammakoita tutkitaan maailmalla laajasti. Lajiryhmällä on tärkeä osansa luonnon kokonaisuudessa ja sen ravintoketjuissa. Alustavan selvityksen mukaan ranavirusta ei ole tavattu Suomesta.

Sammakoiden määrää voidaan aavistella myös niitä käyttävien ruokavaliosta. Sammakot ovat kurjen tärkeää ravintoa, joten viruksen aiheuttama sammakkohävikki tulisi näkyä kurjen esiintymisessä. Näin ei ole.

Suomessa arvioidaan pesivän noin 19 000 kurkiparia. Syyskuun 2009 viimeisellä viikolla havaittiin muutolla karkeasti arvioiden samat parvet poislukien ja vain yli sadan linnun aurat huomioon ottaen noin 48 000 kurkea.

Samaan aikaan Suomen parhaalla alueella Vaasan Söderfjärdenillä oli vielä noin 8 000 lintua. Pesivä kanta ei näytä ainakaan vähentyneen. Toki ravintona käytettiin muutakin kuin sammakoita.

Sammakoiden vähentymiseen voivat vaikuttaa monet syyt, joita ei ole vielä tutkittu. Näistä tärkeimpien joukossa ovat luonnon eri tekijöiden pilaantuminen ja myrkyttyminen, ultraviolettisäteily ja ilmaston lämpeneminen.

Sammakoita suuhun

Suomessa sammakot eivät ole kuuluneet ruokapöytään. Täällä on ympäristövalistuskin edennyt ja saanut tuloksia. Niinpä sammakkoeläimet ovat koko maassa luonnonsuojelulainsäädännöllä rauhoitettuja. Näihin kuuluvat rupikonna, rupilisko, sammakko, vesilisko ja viitasammakko. Eläimen tahallisesta tappamisesta on määrätty valtiolle maksu, noin 20 euroa.

Suurin osa sammakkolajeista asuttaa tropiikkia. Niin myös tällä alueella koetaan luonnon aiheuttamat tappiot. Euroopassa elää vain noin 20 ja Suomessa kolme sammakkolajia. Suomessa on yleisin sammakko, joka on levinnyt nykyisin vielä yleisenä koko maahan. Suurin osa suojelutoimista kohdistuu trooppisiin ja jo kadonneisiin tai uhanalaisiin lajeihin.

Suojelutoimien suuntautumiseen ja tuloksellisuuteen vaikuttavat myös ihmisen asenteet sammakkoa kohtaan. Sammakko nähdään edelleen monessa maassa syötävänä hyötyeläimenä tai merkityksettömänä liikenteen uhrina. Tätä kuvastaa muun muassa se, että helsinkiläinen ravintola mainostaa sammakonreisiä libanonilaisesti paistettuna 30 eurolla kilo.

Kun suomalainen sammakko on luonnonsuojelulailla rauhoitettu ja sen tappamisesta on määrätty rangaistusmaksu, herää kysymys tarjottavan eläimen alkuperästä.

Jos kysymys on ulkomaisesta sammakosta, moraalinen tuomio on yhtä voimakas: Suomi on vielä säästynyt sammakoiden tautienaiheuttajilta. Tällöin tulee kaikin keinoin välttää haitallisten vieraslajien tuontia, vaikka kuolleena maahan. On muistettava, että ranavirus säilyy toimintakykyisenä myös kuolleessa ja purkitetussa eläimessä.

Suomen sammakoiden kannalta sairaustilanne on hyvin hallinnassa. Ilmaston vähittäinen lämpeneminen tuo kuitenkin tänne otollisemmat olot erilaisten eliötautien esiintymiselle. Talvipakkaset ovat toistaiseksi suojanneet kotimaan luontoon sopeutuneita eläimiä.

Kirjoittaja on ympäristönsuojeluneuvos.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious