EmediateAd

Yksi jos antaa, niin toinen ottaa

A A
1.9.2010 0:01
Kuva: Arkistokuva: Aleksi Poutanen

Geologisen tutkimuskeskuksen GTK:n pääjohtaja Elias Ekdahl on huolestunut laitoksensa tulevaisuudesta, eikä suotta.

Ei niin hyvää, ettei aina jotain huonoakin - ja päinvastoin.

Kaivosteollisuus on osoittanut Itä-Suomessa uusia, yllättäviä elonmerkkejä viime vuosina, mikä on kohentanut yleistä mielialaa niin Savossa, Pohjois-Karjalassa kuin Kainuussakin. Outokummun kuparikaivoksen sulkeminen tuntui aikanaan monen mielestä melkein maailmanlopulta, mutta geologinen tutkimus on osoittanut, että itäisen Suomen maaperä on rikkaampi kuin on osattu kuvitellakaan.

Itä-Suomen viiden maakunnan huippukokouksen osanottajien ilmeet vakavoituivat kuitenkin Kuopiossa alkuviikosta, kun Geologisen tutkimuskeskuksen GTK:n pääjohtaja Elias Ekdahl esitti oman ammattilaisen tilannearvionsa: valtiovalta vaatii tuottavuusohjelmiensa nimissä GTK:lta niin suuria supistuksia henkilökuntaan, että se heikentää vakavasti malmien etsintää.

Tuottavuutta on toki lisättävä myös valtionhallinnossa, ei kansalaisilla ole veronmaksajina mitään tätä yleistä linjausta vastaan periaatteessa. Hallinto ei ole kuitenkaan pelkkä menoerä, vaan se on ensi sijassa keino hoitaa yhteisiä asioita kaikkien parhaaksi. Näin sen ohentamista ei pitäisi toteuttaa tunteettomalla juustohöylällä vaan järjellä. Jos rönsyjä on, niin leikataan pois niitä, jotka ovat kuolleet tai eivät tuota enää mitään, ja jätetään kasvamaan ne, joissa on vielä siihen voimaa.

Itä-Suomesta on viety viime vuosikymmenien aikana monta teollisuuden ja tuotannon alaa ja niiden mukana huikea määrä työpaikkoja. Tuntuu kohtuuttomalta, jos uudelleen löydetyn, lupaavan kaivosalan mahdollisuudet jätettäisiin hyödyntämättä jonkun valtion tuottavuusohjelman vuoksi.

Suomen kieleenkin on kotiutunut uusi sana: priorisointi. Se tarkoittaa, että asiat on pantava tärkeysjärjestykseen. Jos valtio säästänee geologien palkkakuluissa jotain, niin yhteiskunta menettää moninkertaisesti noitten säästöjen määrän. Se on huonoa hallintoa ja kehnoa politiikkaa, jota täytyy vastustaa muittenkin kuin itäsuomalaisten.

Geologisen tutkimuksen tyrehtyminen ei ole ainoa uhka, joka kohtaa orastavaa kaivosteollisuutta valtionhallinnon taholta. Yhtä lailla huolestuttavia ovat itäsuomalaisten korvissa tiedot valmisteilla olevasta Suomen liikennejärjestelmän pitkän aikavälin suunnitelmasta.

Yhden esillä olevan vaihtoehdon mukaan leijonanosa käytettävissä olevista tierahoista osoitettaisiin etelän valtateitten uudisrakentamiseen ja kunnostamiseen. Muualle maahan, Itä-Suomi siinä joukossa, jäisi vain murusia. Jopa tärkeän paikallisen tieverkoston kunnossapidosta jouduttaisiin tinkimään, vaikka siihen vuotuisesta 1,5 miljardin potista menee vain 70 miljoonaa.

Käytännössä tämänkaltainen keskittämispolitiikka murentaisi nopeasti itäisen Suomen tieverkon ja vaikeuttaisi olennaisesti ennen muita raskaita tavarakuljetuksia. Kokonaisuus olisi syytä nähdä myös yhteiskunnan tienpidossa.

Pääkirjoitukset

Kommentoi artikkelia