EmediateAd

Ytimessään vahva, reunoilta hauraampi

A A
2.9.2010 0:03
Kuva: Arkistokuva: Paula Myöhänen.

Helsingin piispana keskiviikkona aloittanut Irja Askola on Suomen luterilaisen kirkon ensimmäinen naispiispa.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa keskiviikko oli historiallinen päivä: kirkon ensimmäinen naispiispa Irja Askola aloitti työnsä Helsingin hiippakunnan paimenena. Mahdollista naispiispan valinta on ollut jo parikymmentä vuotta - piispanvirka päätettiin avata Suomen luterilaisessa kirkossa naisille vuonna 1990 - mutta niin kuin monessa muussakin asiassa, kansankirkko kääntyy ja kypsyy hitaasti.

Askola on joka tapauksessa ladun aukaisijan roolissa. Se ei ole helppo. Hänen tekemisiään ja sanomisiaan seurataan suurennuslasilla, ei vain luterilaisen kirkon sisällä, vaan myös sen ulkopuolella.

Naispiispan valintaa arvostelivat tuoreeltaan ortodoksisen ja katolisen kirkon edustajat. Vasta ekumeenisten suhteiden arki osoittaa, näkyykö erimielisyys käytännössä. Tilanne oli sama, kun naispappeus luterilaisessa kirkossa hyväksyttiin vuonna 1986. Kirkkojen käytännölliseen yhteistyöhön sillä ei kuitenkaan ole ollut näkyviä vaikutuksia.

Oman kirkkonsa sisällä Askola joutuu kohtaamaan samat ennakkoluulot ja varmasti myös samat perustelut kuin vuonna 1988, jolloin hänet ensimmäisten suomalaisten naisten joukossa vihittiin papiksi. Naispappeus jakaa mielipiteitä edelleen, eivätkä kaikki luterilaisen kirkon jäsenet edelleenkään hyväksy sitä.

Vastustajia löytyy joistakin kirkon sisällä toimivista herätysliikkeistä, mutta myös muualta. Osa naispappeutta vastustavista luterilaisen kirkon miespapeista on ryhmittynyt Luther-säätiöön ja heillä on jo oma piispakin. Maaliskuussa piispaksi vihitty Matti Väisänen on menettänyt pappisoikeutensa luterilaisessa kirkossa.

Ensi sunnuntaina Väisänen tekee "seurakuntavierailun" - niin kuin Luther-säätiön nettisivuilla sanotaan - Iisalmeen ja Kajaaniin. Oma piispa ja omat seurakunnat ovat itsellisen kirkon tunnusmerkkejä. Ne kertovat siitä, että Luther-säätiö on jo nyt asiallisesti luterilaisesta kirkosta erillinen kirkko.

Lohkeamisia kansakirkosta saatetaan nähdä myöhemminkin. Yksi tunteita herättävä asia on sukupuolineutraali avioliitto sekä kirkon suhtautuminen samaa sukupuolta olevien liittoihin. Tässä asiassa tuore Helsingin piispa on samalla kannalla kuin luterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen: kaikkia ihmisiä on kohdeltava lain edessä samanarvoisesti, mutta kirkko voi siitä huolimatta itse päättää vihkioikeudestaan. Kirkollisen siunauksen Askola Mäkisen tavoin antaisi myös homo- ja lesbopareille.

Naispappeus ja muut sukupuoleen liittyvät asiat ovat edelleen herkkiä asioita kirkon sisällä, mutta niiden merkitystä ei kuitenkaan pidä liioitella, Kirkon ydin on niin vahva, että se ei säry, vaikka reunoilla olisikin hauraampaa. Ensimmäinen naispiispa 22 vuotta ensimmäisten naispappien jälkeen on osoitus siitä, että kirkon ydin hyväksyy naispappeuden.

Pääkirjoitukset

Kommentoi artikkelia