315 päivää
23.05.2010 18:37 Jouni Huttunen
Kovasti arvostamani kollega Markku Lahti pohti sunnuntain Hesarissa, onko 17 päivää kestävä jääkiekon MM-turnaus liian pitkä. Make heitti pöytään mielenkiintoisan anekdootin: kiekkokisat kestävät nykyisellään täsmälleen yhtä pitkään kuin talviolympialaiset.
Vancouverin talvikisoissa kilpaili 82 maata ja kisoissa ratkaistiin 86 mestaruutta. Tätä taustaa vasten kuudentoista maan kahden viikon ja yhden lajin peijaiset tuntuvat totta kai vähän hölmöläisten hommalta.
Olen ollut vuodesta 1986 MM-kisoissa työtehtävissä 315 päivää. Kun päälle laskee olympiakomennukset, yli 365 päivän mennään. Vuosi hukattua elämää?
Ehkäpä ei sentään.
Tulikaste oli Moskovassa 24 vuotta sitten. Mukana oli kahdeksan maata ja kisat kestivät – yllätys, yllätys – 17 päivää. Neuvostoliitto voitti maailmanmestaruuden ja Tshernobylin ydinvoimala räjähti.
Myöhemmin turnausmaitten määrää oli pakko kasvattaa ensin kahteentoista ja sitten kuuteentoista, jotta Saksan ja Sveitsin pysyminen suurten joukossa turvattaisiin. MM-turnaus ei yksinkertaisesti kestä Keski-Euroopasta tulevan rahavirran tyrehtymistä.
Viime keväänä oli tosin ihan kintaalla, ettei Saksa lähtenyt B-sarjaan näistä massiivisista kuudenkintoista maan kisoista. Muutama vuosi sitten sorvattu lex-kisaisäntä kuitenkin pelasti germaanit. Kansainvälisen liiton (IIHF) hallituksessa nuijittiin pöytään päätös, jossa turnauksen seuraavalla kaudella järjestävä maa ei voi pudota.
Saksa kiitti mandaatista ja eteni kotikisoissaan mitalipeleihin saakka. Ei lainkaan paha asia kansainvälisen kiekkoilun kannalta.
Nyt siis tuli seurattua turnajaiset sitten pitkästä aikaa tv:n välityksellä. Enkä pettynyt. Ihan hyvää viihdettä tämäkin hokiturnaus on tarjonnut.
Olenko sitten nähnyt turhauttavia kisoja? Jos pyyhkäistään kaikki Leijonien turhauttavat takaiskut pois, niin ihan rehellisesti sanottuna en. Suomalaisia kisat ovat kiinnostaneet aina. Tälläkin kertaa Leijonat kiinnittivät tv:n ääreen reippaasti yli miljoona katsojaa per peli. Eikä sellainen ihmismäärä voi olla väärässä.
Oli tosin hauskaa huomata kuinka ihmiset hokivat ennen kisoja – ja niiden aikanakin – kuinka turha MM-turnaus onkaan olympiavuonna. Sitten samat vastarannan kiisket tuijottavat silmät tapillaan matseja kotona ja kuppiloissa.
Kisojen kilpailullinen arvo voidaan joinakin vuosina kyseenalaistaa, mutta viihdearvoltaan MM-kisat toimivat aina. Ja mitä kilpailulliseen aspektiin tulee, niin aika harva muuten kyseenalaisti kevään 1995 maailmanmestaruuden, vaikka kisoissa ei nähty ainoatakaan NHL-pelaajaa.
Kun jääkiekon arvokisakevättä 2010 haravoidaan kokoon, törmätään mielenkiintoiseen yksityiskohtaan: Vancouverin olympiaturnauksen kärkikvartetista (Kanada, USA, Suomi, Slovakia) yksikään ei selviytynyt MM-kisoissa neljän joukkoon.
Vesi virtaa ja hyvä niin.
