CV:n paras merkintä Savon Sanomilta
27.07.2010 16:28 Opiskelija
Anni Savolainen
10 työpäivää Savon Sanomilla tuli minulle lyhyellä varoitusajalla: neljän päivän päästä töihin, haluatko tulla? Kävi tuuri, sillä kiinnostus työpaikkaa kohtaan oli suuri. Pienellä järjestelyllä pystyin ottamaan työn näinkin nopeasti vastaan.
Nuorisoraadin kautta Savon Sanomat sekä rakennuksena että lehtenä oli tuttu.
Ensimmäisenä päivänä päästiin toisen kesätyöläisen kanssa kuvaajan ja toimittajan mukaan uimarannoille seuraamaan hellejutun tekemistä. Kirjoittamisen aloitin ohjaajani Kristiina Poutiaisen kehotuksesta reippaasti teiniprostituutiojutulla, jossa tuli opittua heti puhelinhaastattelujen tekemistä. Sittemmin tekstiä syntyi ainakin nuorten kesätöistä, Musen keikasta ja reppuvertailusta, joiden lisäksi tein pitkän listan pieniä ylähyllyjuttuja ja kolumnin abiturientin näkökulmasta. Yksi hauskimpia keikkoja oli Asuntomessuilla, jolloin kiertelin alueella keräillen "salaa" messuvieraiden ihastuneita ja kauhistuneita kommentteja.
Juttujen ideointiin käytettiin aikaa; juttuaiheiden kehittelyllä pääsee kirjoittamaan asioista, jotka itseä kiinnostavat. Kiltti ja kannustava Kristiina antoi meidän harjoittelijoiden keskittyä aiheisiin, joista pidämme ja joista on meille hyötyä.
Vuoden päästä olen toivottavasti valokuvauksen opiskelija, joten olen kiinnostunut erityisesti lehden siitä puolesta. Huikeinta on ollut mahdollisuus päästä valokuvaamaan itse juttuihin, joita olen tehnyt. On ollut huippua päästä juttelemaan useiden valokuvaajien kanssa, jotka ovat kertoneet minulle opiskelupaikoistaan, niiden pääsykokeista ja töistään Savon Sanomilla.
Aiemmin en ole innostunut valokuvaajan työstä sanomalehdessä, sillä olen ajatellut sen rajoittavan luovuuden käyttöä liikaa, mutta nyt ajatukset ovat vähän myönteisemmät. Innostus omaan unelma-ammattiin on kasvanut, kun näkee konkreettisesti, millaista se täällä on.
Harjoittelun aikana taitoni kirjoittaa lehtijuttuja on kehittynyt hyvin paljon ainakin siinä mielessä, että olen oppinut näkemään itse, mistä pitää ottaa pois ja miten asiat pitää kertoa toisin sanoin. Sitä kautta mediakriittisyyteni on kehittynyt. Omaa pitkää ja turhan tarinoivaa kouluainetyyliäni osaan jo itsekin korjailla. Erityisesti puhelinhaastattelujen myötä koen, että ihmisten lähestyminen on helpompaa.
Vaikka juttujen ideointi on tuttua Nuorisoraadista, vapaus vaikuttaa juttuihin ja erityisesti muiden luottamus minuun on yllättänyt. Muutenkin toimittajat ottivat yllättävän lämpimästi vastaan tullessaan esittäytymään ja kyselemään. Tulevaisuutta ajatellen näen tämän harjoittelun todella tärkeänä, sillä näin nyt oman toiveammattini läheltä, ja tästä on varmasti hyötyä töitä hakiessani. Mieluisin työ ikinä, jota olisi voinut jatkaa pidempäänkin!
Anni Savolainen
