Päätoimittaja Erkki Laatikaisen aikaan Keski-Suomessa oli kaikki hyvin. Jos ne
eivät olleet vielä paremmin kuin muualla, niin ne olivat kuitenkin sitä heti
huomenna.
Laatikainen on ollut elakemies jo jonkin aikaa, ja sillä on ollut odotettu
vaikutus. Keski-Suomessa kaikki ei olekaan enää hyvin. Savolaiset ovat
tienneet sen aina. Nyt ovat jopa hitaat hämäläiset huomanneet, että
Laatikaisen aikana luotu mielikuva oli paljolti illuusio – haavekuva vailla
todellisuuspohjaa.
Lahtelainen Etelä-Suomen Sanomat oli hyvin onnessaan, kun se pääsi kertomaan,
ettei väkivaltatilastojen mukaan Suomen Chicago olekaan enää Lahti vaan
Jyväskylä. Jos Laatikainen vielä olisi virassaan voimissaan, hän toki
kääntäisi tämänkin asian voitoksi- – Jyväskylässä pahoinpidellään ihmisiä
sivistyneemmin kuin missään muualla Suomessa, hän maalaisi mustaa
valkoiseksi palstallaan.
Eihän se oli mukavaa, kun ihmisiä lyödään. Viime aikojen
huolestuttavin uutinen Keski-Suomesta ei liity kuitenkaan väkivaltaan, vaan
aivan elämän perusasioihin.
Siittiöt loppuvat Keski-Suomesta. Näin parahti heidän maakuntalehtensä isoon
ääneen etusivullaan tällä viikolla.
Vai että loppuvat... Se tarkoittaa, että nuo mainioina pidetyt
keskisuomalaiset miehet ovat menettämässä siitoskykynsä.
Naiset saattavat kyllä kiinnostaa heitä entiseen tapaan, mutta tulosta ei
tule, vaikka kuinka ähertäisi. Pitkän päälle tällainen vaiva on kuolemaksi.
Sukua pitäisi jatkaa, mutta jos värkeistä on puhti pois, niin mitäs teet.
Jos Keskisuomalaisen sensaatiouutinen pitää paikkansa, niin maakunnan
miehille on käynyt yhtä ohraisesti kuin kerralliselle tupakan tuskaiselle:
on huulet ja halut, mutta ei tupakkaa.
Hädässä ystävä tutaan. Näin sanotaan ja näin olisi
varmaan myös kristillistä toimia. Kun Keski-Suomen miehet ovat menettäneet
siitoskykynsä, olisi Savosta lähetettävä oitis auttamaan rakkaita naapureita
ja suoranaisia verisukulaisia.
Sillä Savostahan Keski-Suomi aikanaan asutettiin valtaosiltaan siinä
vaiheessa, kun se oli vielä villipetojen vallassa.
Rautalammin muinoisen suurpitäjän savolaiset olivat lisääntymiskykyistä
heimoa, josta riitti väkeä joka lähtöön. Jyväskylän pohjoispuolisen
Keski-Suomen lisäksi rautalampilaiset koiranleuat veivät reipasta savolaista
ilosanomaa aina kauas Pohjanmaalle saakka niin, että Rautalammista
saatettiin myöhemmin lohkaista pitkälti kolmattakymmentä itsenäistä kuntaa.
Vapaaehtoisia kuvittelisi Savosta löytyvän, jos lapsenteko rajoitetaan
pelkkään alullepanoon ilman myöhempiä ikäviä jatkovelvoitteita. Savon omakin
väki uusiutuu nykyisin varsin hitaasti, mutta se ei johdu savolaismiehistä,
vaan -naisista, jotka ovat vanhenneet käsiin.
Ja kun EU:ssa ollaan, on ensimmäisenä tietysti selvitettävä, olisiko
hankkeeseen saatava EU-rahaa.
Ei niin, että savolaismiehet harjoittaisivat suvunjatkamista vain rahan
perästä, vaan siksi, että jos Brysselistä on jotain saatavissa, niin se
pitää ottaa ilman muuta pois.
Nettomaksajia kun ollaan.
