Edellisestä kirjoituksesta on kulunut jo hävyttömän kauan, mutta nyt on aika
palata kirjoittamisen pariin. Vaikka alankin olla eläkekeskusteluun jo
kyllästynyt, ajattelin kirjoittaa asiasta vielä hieman.
Suomen haasteenahan on tulevaisuudessa kasvava eläkeläisten ja vähenevä
työikäisten määrä. Omaa sukupolveani tässä on rassanut se, että suuret
ikäluokat ovat neuvotelleet itselleen varsin mojovat eläkkeet, mutta heidän
ei ole tarvinnut siitä paljoa maksaa. Toisin sanoen, me pienet ikäluokat,
maksamme moninkertaisia eläkemaksuja kustantaaksemme suurten ikäluokkien
eläkkeet. Kaiken lisäksi oma eläkekertymämme on suuria ikäluokkia pienempi.
Kaikki osapuolet ovat tienneet jo kauan mitä pitää tehdä.
Muutokset eläkeikiin ja eläkkeiden tasoihin olisi pitänyt tehdä jo aikaa
sitten - silloin kun tulevat ongelmat tiedostettiin. Tämä lienee jo
parikymmentä vuotta sitten.
Miksi päätöksiä ei sitten ole tehty ajoissa? Ay-liike on tietysti ollut
asiassa kovasti vastaan. Toisekseen, eivät kansanedustajat ole halunneet
suututtaa suurinta osaa äänestäjistään. Nyt päätöksenteko on paljon
helpompaa, kun suuret ikäluokat ovat jo turvassa. Myös ay-liikkeen vastustus
on tästä syystä tänä päivänä laimeampaa.
Eikä muutoksia nyt kannata vastustaa, jos haluamme nykyisen systeemin
säilyvän. Muutokset on pakko tehdä, niitä on vain viivytetty. Tämä
tarkoittaa omalle sukupolvelleni siis suurempia eläkemaksuja, pidempää
työssäoloa ja pienempää eläkettä.
Ymmärrän hyvin, että 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla
syntyneet haluavat eläkkeelle. Tässä laajennan ikähaitaria suurista
ikäluokista hieman laajemmalle, koska koen heidän olevan samassa veneessä.
Siihen miksi nämä ikäluokat haluavat eläkkeelle on kolme hyvää syytä:
1. He eivät enää jaksa nykypäivän työtahdissa. Koko ajan tulisi opetella
uuttaa, mikä tuntuu raskaalta. Englannin kieltäkin pitäisi ehkä osata.
Kaiken lisäksi työn pitää olla tehokasta, ja tehokkuutta vielä mitataan. Voi
vielä olla, että esimiehenä on heitä nuorempi tyyppi, joka ei ole koskaan
tehnyt 'oikeita töitä'. Toista se oli ennen...
2. Entisaikojen tapa oli palkita hyvät työntekijät esimiesasemalla riippumatta
siitä oliko heillä siihen osaamista tai kykyä. Tästä syystä meillä on vielä
nykyäänkin pilvin pimein esimiehiä, joilla ei ole hajuakaan mitä heidän
oikeasti pitäisi tehdä. Kyllä vähemmästäkin vastuusta stressaantuu.
3. Eläkkeen suuruus on eittämättä houkutteleva syy pyrkiä eläkkeelle.
Uskon, että edellä mainittujen ikäluokkien poistuminen työpaikoilta tuo
yrityksiin aivan uutta voimaa. Yrityksien on helpompi edetä ja uudistua.
Mutta en halua vähätellä vanhempien työntekijöiden panosta. Heillä on
valtavat määrät ns. hiljaista tietoa. Tämä on korvaamatonta asiantuntemusta,
jota ei kannata hävittää vaan on saatava siirrettyä nuoremmille
työntekijöille.
Näin sanoen, toivotan vanhemmille ikäpolville hyviä eläkepäiviä mitä
pikimmiten!
