EmediateAd

Homo- ja lesboparien adoptio - Oma vai lapsen asia?

01.03.2009 13:51 Nuorisoraati

Kuva: Paula Pohjamo

Jussi Kumpulainen

Homosuhteet? Oma asia. Lesbosuhteet? Oma asia. Entäs homojen ja lesbojen adoptio-oikeus? Oma asia, mutta mitä mieltä adoptoitava lapsi olisi?

Tässä kolikossa on monta puolta, hyviä ja huonoja. Voidaan ajatella parin kannalta, lapsen kannalta tai sitten hieman rationaalisemmin tilanteen ulkopuolelta.

Mietitään ensin adoptiota suunnittelevan parin kannalta. Olisihan se ihanaa saada kasvattaa yhdessä pientä lasta, shoppailla sille söpöjä vaatteita, työnnellä rattaissa ja mikä tärkeintä, antaa lapselle koti, jossa häntä rakastetaan.

Monet adoptio-oikeutta puoltavat perustelevat kantaansa juuri sillä, rakkaudella. En epäile sitä hetkeäkään, etteikö lapsi saisi näiltä vanhemmiltaan tarpeeksi rakkautta, ehkä jopa enemmän kuin niin sanotussa normaalissa perheessä.

Kukaan tuskin kuitenkaan on niin itsekäs, että ajattelisi vain mahdollisten tulevien vanhempien haluja ja etuja. Mitä lapsi ajattelisi tästä kaikesta? Mitä itse ajattelisin?

Mielestäni on olemassa kaksi eri käsitettä: isänrakkaus ja äidinrakkaus. Molemmat yhtä tärkeitä, ja lapsi tarvitsee niitä molempia elämässään. Pystyvätkö homo- tai lesbovanhemmat tarjoamaan niitä molempia?

Entäs kun lapsi kasvaa? En itse ainakaan haluaisi olla koulukiusattu siitä syystä, että esimerkiksi äitini onkin mies. Ehkä koulukiusaamista ei aiheesta esiintyisikään, mutta suuri riski on kuitenkin olemassa. Tosin kiusaaminen todennäköisesti loppuisi, kun ilmiö yleistyisi. Sitä saadaan kuitenkin odottaa.

Mitä hyvää homo- ja lesboparien adoptio-oikeus toisi tullessaan? Yhä useammassa suomalaisessa perheessä lapset voivat huonosti. Toinen tai pahimmissa tapauksissa molemmat vanhemmat saattavat kärsiä alkoholiongelmasta ja lapsi jää ilman rakkautta sekä huolenpitoa. Adoptio-oikeuden kautta moni lapsi saisi turvallisen kodin ja kunnollisen kasvatuksen.

Itse en suoraan puolla homo- ja lesboparien adoptiota, mutta en ole vastaankaan. Kantaa on vaikea määrittää, kun ei ole nähnyt adoption toimivuutta käytännössä. Uskon, että tulevaisuudessa tulemme sen väistämättä näkemään. Vielä yhteiskuntamme kuitenkaan tuskin on valmis tämänkaltaiseen muutokseen. Edelleen monelle suomalaiselle joidenkin erilaisuuksien hyväksyminen tekee tiukkaa. Omat aatteet ovat juurtuneet syvälle.

Jussi Kumpulainen

8 kommenttia

hevon perseestä kirjoitti 07.03.2009 15:39
Lainaa viestiä

Mistä teitä järjen jättiläisiä oikein sikiää?! Yksinhuoltajien lapsista varmaan kasvaa aivan pervoja, kun heillä ei ole sekä isää että äitiä rakastamassa? Tuommoisia pöhelön ajatuksia ei pitäisi ainakaan julkisesti mennä tunnustamaan!
 

Neiti Nimetön kirjoitti 07.03.2009 18:17
Lainaa viestiä

Onhan se tällä hetkellä vielä outoa,jos lapsella on äitinä mies. Minä olen kuitenkin sitä mieltä,että tämä maailma muuttuu koko ajan suvaitsevammaksi,näiden homo-ja lesbo parien lisääntyessä. Olen itse yksin huoltaja äidin tytär,ja koen olevani hyvin tasapainoinen ja normaali,vaikka isän mallia ei ole ollutkaan. Tottakai ihanne tilanne olisi se,että lapsella olisi molemmat vanhemmat,mutta valitettavasti näin ei aina ole. Lapsi voi saada miehen mallia muistakin,kuin biologisasta isästä! esimerkiksi muut sukulaiset kuten ukki tai sedät ovat myös hyviä malleja. Samoin äidin ystävä ja kaveripiiristä voi löytyä miehen mallia. Jos äiti aloittaa uuden suhteen,ja muodostuu ns.uusioperhe,uusi "isä" voi antaa sitä turvaa,jonka normaalisti saa biologiselta isältä. Sama toimii myös homo/lesboparien adoptio lasten suhteen.
 

Jarno T kirjoitti 15.03.2009 00:30
Lainaa viestiä

Ei missään nimessä. Suosittelen pelkästään heteroliittoja ja lapsia.

iwanttobelieve kirjoitti 05.05.2009 10:37
Lainaa viestiä

Herra siunatkoon! Jeesus syntyi Jumalan keinohedelmöityksellä isättömäksi, joten tosiuskovaiset hankkivat lapsensa keinohedelmöityksellä ilman isää.
 

miettikäähän nyt kirjoitti 18.11.2009 18:38
Lainaa viestiä

Uskon että lapselle on tärkeintä koti eikä vanhempien sukupuoli.

Suomalainen mies kirjoitti 13.01.2010 09:29
Lainaa viestiä

Lapsella tulisi olla sekä isä että äiti. Se on ihanne. Koti ja sitoutunut avioliitto on yhteiskunnan perussolu ja siitä muodostuu myös yhteiskunta. En väheksy yksinasujia. He ovat yhtä arvokkaita ihmisiä yksilöinä ja yhteiskunnan  rakentajina. En kannata sitä että lapsia hankitaan itsekkäin perustein  ja vain yhteiskunta kantaa heistä vastuun. Vastuu on ensisijaisesti  molemmilla vanhemmilla. Malli, missä olisi kaksi äitiä tai kaksi isää on mahdoton.En kannata homo-lesboliittoja, enkä yksinäisten naisten hedelmällisyyshoitoja. Lapsettomien avioparien hedemällisyyshoidot ovat paikallaan.

 

uusioperheen 15-v lapsi sanoo kirjoitti 06.05.2010 11:44
Lainaa viestiä


Että voin sanoa, että olisin ehkä paljon onnellisempi niin että minulla olisi kummatkin vanhemmat samaa sukupuolta kuin se että eri sukupuolta ja aina pitäisi matkustella isän ja äidin luona ristiin rastiin ja elää kahdessa eri maailmassa.

Että huh kuule jos meidän ääntä haluatte kuunnella, niin mieluummin lapselle vaikka kaksi isää tai kaksi äitiä kuin vain toinen tai sitten hankalat olosuhteet.

Jussi Kumpulainen kirjoitti 06.05.2010 12:40
Lainaa viestiä

Kiitos kaikille kommenteista!

Muistutetaan nyt vielä, etten itse vastusta ko. adoptiota. Tarkoitukseni ei missään nimessä ollut arvostella tai vähätellä yksinhuoltajien, tai samaa sukupuolta olevien kykyä rakastaa ja kasvattaa lapsia. Eikä myöskään lapsen kykyä rakastaa vanhempiaan. Kuten joku jo sanoikin, lapselle on tärkeää koti, eikä sukupuoli.

Nyt jälkeenpäin tuota tekstiä lukiessani huomaan, että olen yrittänyt tuoda asiaa esille turhan monimutkaisesti.

Pointti oli siis vähän pohtia, kuinka verrattain umpikatseiset suomalaiset kohtelisivat/ottaisivat vastaan ko. tilanteen. Ajattelemattomuuksissani sohin ehkä vähän liikaa..

//

Nuorisoraati

Savon Sanomien Nuorisoraatilaiset kommentoivat blogissaan ajankohtaisia asioita nuorten ja aikuisten maailmasta.

Viimeksi kommentoidut

Maustettua jäätä
Homo- ja lesboparien adoptio - Oma vai lapsen asia?
Varovaisin odotuksin
Miksi eläkeläiset vouhottavat?
Hyvä vai paha koeviikko?

Blogiarkisto

2010