EmediateAd

Jos mulla ei ois kännykkää

20.01.2010 12:37 Amanda Hyvärinen

Sain kännykän viisivuotiaana. Sitä asti olen pelannut, lähettänyt tekstiviestiä, soitanut, kuunnellut musiikkia ja ottanut valokuvia. En oikeastaan tiedä, miten ennen kännykkää asiat hoidettiin mutta arvelen, että näin se varmaan meni.

Ennen kun ei ollut kännyköitä, soitetiin lankapuhelimella, ja tiesi aina mihin puhelu meni. Jos kukaan ei vastannut, odotettiin jonkun aikaa ja soitettiin uudestaan. Jos asia oli tärkeä, olisi ehkä voinut soittaa jollekkin tutulle samalle paikkakunnalle ja pyytää häntä toimittamaan asian omasta puolestani.

Viimeinen konsti oli, että laitettin kirjeitä ja postikortteja. Ne ainakin menivät perille, mutta siihen meni muutama päivä.

Tekstiviesti korvaa kirjeen ja postikortin, mutta kirje on mukavampi saada, koska kirje on tehty ihan minua varten ja siinä on kaikki postimerkit.

Ennen kuunneltiin musiikkia radiosta, levysoittimesta tai kasetilta. Nykyään tämä on helpompaa, kun levysoitinta ja radiota ei voi raahata ulos muuta kuin kesällä.

Valokuvia otettiin ennen kameralla ja niitä ei varmaankaan ollut jokaisella lapsella eikä aikuisellakaan. Nyt se löytyy lähes jokaisesta kännykästä, ja kuvia voi ottaa milloin vain.

Jos minulla ei olisi kännykkää, se ei olisi kovin paha, mutta kun olen jo tottunut kännykkään, tuntuisi ainakin aluksi erikoiselta luopa siitä.

0 kommenttia
//

Amanda Hyvärinen

11-vuotias siilinjärveläinen Amanda Hyvärinen ihmettelee blogissaan niin aikuisten kuin lastenkin maailmanmenoa kolmasluokkalaisen silmin. Amanda asuu Siilinjärven keskustassa äitinsä, isänsä ja isoveljensä - ja marsunsa kanssa. Naapurissa asuvat mummi ja ukki tuovat myös piristystä tytön maailmaan.

Amanda on lukijoille tuttu parin vuoden takaa, jolloin Savon Sanomat seurasi hänen ensimmäistä kouluviikkoaan päivä päivältä. Tuolloin Amanda huomautti koulumatkan käyvän jalkoihin, toivoi, että poikia olisi luokalla vähemmän ja olisi halunnut tehdä välitunnilla muutakin kuin jonottaa laitteisiin. Kahden vuoden jälkeen kouluun pääsee jo pyörällä ja pojatkin ovat alkaneet tuntua kivemmilta.

Blogiarkisto