Kohti korttia huristellen
29.07.2009 21:50 Nuorisoraati
Noora Hyvönen
Peugeot Vivacity suorastaan hytkyy mökillä pressun alla hinkuen liikenteeseen, ja saatanpa sitä minäkin hiukan hytkyä, kun ajattelen, että syyskuussa sitä sitten pääsee. Ajamaan. Ja ihan omalla skootterilla! Ei tarvitse enää ripustautua iskään ja varmistella, että pystyyhän tämä kuskaamaan illalla harkkoihin. Pyöräkin saa välillä huilata. Ja jalat.
Ajatus omasta skootterista lähti keväällä, kun jo silloin 15 vuotta täyttäneet kaverit kaasuttelivat kouluun omilla kulkupeleillään. Mietin, että entä jos minäkin. Saisi sitten mennä minne vaan ja milloin vaan, eikä aina tarvitsisi sovitella kaikkea tarkasti etukäteen. Aikaakin säästyisi. Tällaisissa fiiliksissä tartuin tuumasta toimeen ja aloin suunnitella asiaa vanhempieni kanssa. Skootteri olisi tarpeen ja muutenkin hauska vehje, siinä tuumittiin.
Nyt on ajokki ja kypärä, eli kaikki muu paitsi se, mihin ensi vuonna 15 vuotta täyttävien unelmat saattavat kaatua. Vuodenvaihteessa kallistuva mopokortti.
Nykyisen kortin vaatimuksiin kuuluu liikennesääntöjen ja -merkkien tunteminen, tulevaisuudessa myös ajotaito. Uudistusta ei näytä vastustavan niinkään tulevat ajajat, vaan heidän vanhempansa. He maksavat, totta. Mutta kumpi on tärkeämpää, raha vai turvallisuus? Tiedän juttuja ensimmäisistä ajoista, jotka ovat päättyneet ojan pohjalle. Olen kuullut, kuinka nuorten mopoilijoiden määrä liikenneonnettomuuksissa kiilaa yhä ylöspäin. Ajotaidottomuus aiheuttaa varmasti törmäyksiä siinä missä sekin, ettei tuntisi liikennesääntöjä.
Monista nuorista ajo-opetus tulee tarpeeseen ja uudistus koetaan ihan ymmärrettävänä asiana, vaikka huolettaa, suostuuko pappa nyt maksamaan mopon kortteineen. Ajattelee vain, että kyllä sitä omin neuvoin hyvin oppii, rahan tuhlausta ajo-opetus. Mutta aina ei isien ja kavereiden neuvot auta havainnollistamaan, miten homma toimii. Koko ikänsä moottoriurheilua harrastanut ja telkkarista tuijottanut isukki ei ehkä ymmärrä, että 15-vuotiaan tytön opetus on aloitettava siitä, missä sijaitsevat jarrut ja kaasu. Ja entäpä jos neuvojaa ei lähipiiristä löydykään? Itse opetellut kuski huomaa ensimmäisellä ajoreissullaan, ettei hallitse menopeliään ja pysähtyminen ennen auton perää on mahdoton ajatus. Klanks, vaikka liikennesäännöt kyllä sujuvat…
Toivottavasti mopoa toivovien haaveet eivät tyssää tulevaisuudessa ajokouluun ja entistä parempaan kulkupelin hallintaan. Vaikka kortti kallistuu, ajo-opetus tuskin on pahasta. Hoi vanhemmat, miettikää myös miten mukavaa on itse huristella. Vapaailtoja auton ratistakin on luvassa, kun nuori pääsee itse minne haluaa.
Vivacity, odota vielä vähän aikaa…
Noora Hyvönen
