Kokemukset Pogostan hiihdosta
17.03.2008 10:29 Tarja Nissi
Lauantai 8.3.
Tänään oli työnantajan järjestämä työkykypäivä Vuokatissa. Olin valinnut lajeiksi laskettelun ja vesijumpan. Lisäksi lopuksi oli vielä kaikille yhteinen venytys-rentoutusharjoitus. Oli oikein onnistunut päivä mielestäni. Laskettelu oli ex-pujottelijalle nautinnollista, pitkiä vauhdikkaita käännöksiä pitkin rinteitä pilvettömältä taivaalta paistavan auringon alla. Sykemittaria en ottanut edes mukaan reissuun. Tuntemukset olivat päivältä hyvät, vesijumppa sopivan tehokas ja venyttely-rentoutus päivän päätteeksi loistava.
Sunnuntai 9.3.
Päivällä lähdin hiihtolenkille, ajatus oli hiihdellä leppoisalla vauhdilla mutta ei ihan niin pitkää lenkkiä kuin siitä todellisuudessa sitten tuli. Minkäs sille voi kun päässä on sellainen vika, että nälkä kasvaa syödessä….hiihtelin lähes 2,5 tuntia / 21 km (+ siirtyminen ladulta kotiin) keskisykkeen ollessa 131 (eli siis OwnZone rajojen alapuolella), hiihdossa kalorikulutus on runsasta, koska ylävartalo kuormittuu myös, 1396 kcal.
Sitten osio, älä kokeile / tee tätä kotona ! klo 17.30 kaukalopalloa tunnin verran. Ensin putsattiin kenttää sikleillä (raskasta puuhaa), sitten pelattiin 4 vastaan 4. Tarvitseeko mainita, että olin lopussa aivan puhki ; ) ? Keli oli raskas, lunta tuli koko ajan lisää ja pallo ei liikkunut enää kunnolla jäällä ja luistelukin oli raskasta.
Tämän päivän treeni olisi ollut loistava ilman tätä kaukalopallovuoroa. MUTTA, taisi olla viimeinen pelivuoro, jäät menevät lämpimien kelin myötä pilalle, eikä niitä enää jäädytellä. Kaukis-kamat joutaa siis tämän talven osalta varastoon.
Aikaisempina talvinahan jäälle on päästy jo marras-joulukuun vaihteessa samoin kuin hiihtoladuille, kausi on ollut pidempi. Nyt kun talvi kestää parhaimmillaan n. 2 kk, tulee kiire hiihtää ja pelata jäällä. Ilmeisesti kaukalopalloa täytyy alkaa pelaamaan tästä eteenpäin hallissa syksystä kevääseen ja hiihdellä kun luoja suo…..
Maanantai 10.3.
Lepopäivä. Huom! Maltan kuitenkin näitäkin pitää kun on paljon rasitusta takana. Jos en pitäisi, niin sitten vasta mentäisiin pahasti metsään. Voin koko päivän vähän pahoin, luulin sairastuneeni johonkin vatsaflunssaan. Makoilin vällyjen alla illan. Olo oli sitten jo parempi.
Tiistai 11.3.
Olo oli vieläkin vähän huono, mutta päätin lähteä kokeileen miltä rasitus tuntuu. Eka kerta hölkkää uusilla juoksukengillä, aika makeeta ; ). Juoksu maistui tosi mukavalta, 30 min oli "oikeaa hölkkää" siitä loput oli ”kävelyhölkkää” kun hain Petteri-pojan 6 v puistosta ja kuljettiin yhdessä kotiin. Kokonaiskestoksi näin tuli lähes 1 h keskisykkeen ollessa 124. Tätä pitää saada lisää ! Lisäksi tein kuntopiirin (ensin meinasin luistaa siitä, minä kun ole yhtään kotijumppaaja, motivaatiovaikeuksia ollut siltä osin, mutta SIIS TEIN SEN?) punnerrusosio on mulle rankka.
Keskiviikko 12.3.
Lentopallon puulaakipelit, 2 peliä peräkkäin. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää faktoja pelien rasittavuudesta, mutta sykemittarin kelloa ei voi laittaa ranteeseen lentopallossa. En ole oikein loppuun asti miettinyt mihin sen voisi onnistuuneesti laittaa. Onko jollakin antaa neuvoa ?
Siis n. 2 tuntia pelejä, auts venyttelyt unohtuivat illalla.
Torstai 13.3.
Lepopäivä. Maratonryhmän kokoontuminen.
Perjantai 14.3.
Lepopäivä. Töiden jälkeen siirtyminen Kuopiosta Joensuuhun ja valmistautuminen huomiseen Pogostan hiihtoon.
Lauantai 15.3.
Pogostan hiihto 53 km. Aamulla herätys klo 5.45. Aamupala klo 6.30, puuroa, 2 ruisleipää, leikkelettä, juustoa, kurkkua, paprikaa, vettä, kahvia. Lähtö Joensuusta Ilomantsiin klo 7.15, vähän juomista ennen lähtöä. Hiihdon lähtö klo 9.
Lähtöviivalla numerolappu (nro:1357) rinnassa syke 110-120 tienoilla, yritin laskea sitä lähemmäs 100 olemalla aivan paikallaan, nippa nappa laski. Tulihan siinä kuitenkin valmistautua lähtöön pienellä liikkeellä, joten lähtösyke oli sitten jo se n. 120.
Hiihdon alkukilometrit ovat nousuvoittoisia ja suksi ei tahtonut napata latuun ollenkaan. Siinä ruuhkassa paikkaansa etsien lipsuvilla suksilla syke paukutti 160 tienoilla. Eihän tämä käsikirjoituksen mukaan pitänyt näin mennä ollenkaan.
Ensimmäinen huoltopiste oli 8 km:n kohdalla, suksiin sain huoltoryhmältä lisää pitoa (seuraavan kerran pitoa oli kuulemma tarjolla ainakin 31 km:n kohdalla). Siinä odotellessa otin tarjolla olevaa kuntojuomaa sekä lisäksi haukkailin energiapatukasta lisää energiaa, koska pelkäsin sen loppuvan kovien sykkeiden takia.
Matkanteko helpottui, ruuhka väljeni ja oli parempi keskittyä omaan hiihtoon sykkeen paukuttaessa silti 155-160 vaiheilla. Seuraava huoltopiste oli 15 km:n kohdalla, sitten 21 km:n ja 27 km:n kohdalla. Sukset alkoivat taas menettää pitoaan tai käsivoimat ehtymään, tiedä häntä ?? Edellä mainituilla huoltopisteillä napsin suolakurkkuja, kuntojuomaa, mustikkakeittoa ja 27 km:n kohdalla myös kasvissosekeittoa. Vielä 4 km ja sitten oli odotettavissa lisää pitoa suksien pohjiin, sitä oli pakko saada jos mieli teki loppuun asti urakka suorittaa…ja mielihän teki tottakai. Tavoite hyvästä treenistä oli jo menetetty, koska sykkeet eivät yksinkertaiseti pysyneet oikeissa rajoissa. Eli ainoa tavoite oli enää voittaa itsensä ja ylittää maaliviiva!
31 km takana, pitoa lisättiin, odotellessa siinä ravistelin jalkoja ja käsiä ja venyttelin alaselkää ja tankkasin energiaa. Bussimmekin seisoskeli siellä ja siihen olisi voinut jo hypätä kyytiin ja lähteä saunomaan, mutta ei tullut mieleenikään…”Mahoton ei oo mittään” !! Matka jatkui.
Huoltopisteitä oli vielä 39 km:n, 44 km:n ja 48 km:n kohdissa matkaa. Ne on minusta sopivin välein sijoitettu. Välitavoitteen asetin aina seuraavalle huoltopisteelle, en ajatellut paljonko matkaa oli maaliin. Kädet tuntuivat välillä keitetyiltä spageteilta, keskityin ajattelemaan ”nosta käsi, pistä sauva ja heilauta rennosti taakse”, hassua miten sitten vaan hiihto tuntui olosuhteisiin nähden rennolta ja mukavalta. Ylämäet tosin olivat tuskaisempia, mutta onneksi aina sitten tuli myös alamäki?.
Sitten ne laulussakin tunnetut viimeiset 5 km…..Tiesin että aikaa on mulla kulunut paljon ja ryhmämme aikataulu teki minulle tiukkaa eli mulla oli odotettavissa pikasuihku saunomisen ja kylpylän sijaan. Se ei minua haitannut yhtään, keskityin vain hiihtämään edelleen rennosti ilman mitään kiirettä. Ajattelin viimeiseltä huoltopisteeltä lähtiessäni tulevaa maraton-urakkaa ”Mahoton ei oo mittään”. Sisu tässä ainakin taas kasvaa!
Urakka suoritettu kokonaisaika 05:44.13, sijoitus 36. sarjassa naiset 40v (voittajan aika 03:22:52).
Keskisyke 154 eli ei mahdu OwnZone -rajojen sisään (ja siinä on siis levähdyksetkin mukana). Kalorikulutus 4326 kcal. Mitali maalista, itsensä voittaminen, ”Mahoton ei oo mittään”-todistaminen palkinnoksi! Tämä tapahtuu yleensä vain kerran vuodessa. Tänä vuonna vastaavaa odotellaan tapahtuvaksi 6.9.2008 ja sen johdosta tämä tyttö vaihtaa sukset ja luistimet juoksukenkiin ja harjoittelu jatkuu maltillisemmin. Maratonissa ei ole ainakaan voiteluongelmaa!
Pogostan Hiihto on puitteiltaan, maisemiltaan ja järjestelyiltään upea tapahtuma, voin lämpimästi suositella kaikille hiihdon ystäville. Kiitokset Ilomantsin suuntaan!
1 kommentti
