Kuva: Aake Roininen
”Nyt tekis mieli jäähilejuomaa”, kaverini sanoo – joka arkipäivä. Paikasta
lähellä lukiotamme saa houkuttelevia, ihanan kylmiä jäähilejuomia. Hintana
tälle elämää suuremmalle nautinnolle on kaksi euroa ja viisikymmentä
senttiä. Kymmenessä koulupäivässä 25 euroa.
”Maustettua jäätä”, huokaan minä. Maistuu hyvältä, mutta on silti vain jäätä
ja hinta näkyy lompakossa.
Koulussa on ruokana jotain pahaa, tai jos ruoka onkin hyvää, ei siinä
ainakaan ole tarpeeksi mausteita. Menet siis grillille ja tilaat
ranskalaiset. Yllättäen uppopaistetut perunasuikaleetkaan eivät tuota mieltä
räjäyttävää makuelämystä. Ihan syötävää? Niin on kouluruokakin. Tuleehan
siitä tosin paljon parempi fiilis kuin ruokalassa syömisestä, mutta hinta
näkyy jälleen lompakossa. Maustettua jäätä?
Mikä pahinta, maustettuun jäähän törmää myös ruokamaailman ulkopuolella.
Lukiossa ei kukaan vahdi läksyjen tekemistäsi. Mahtavaa, kun voi vain
katsoa telkkaria kotitehtävien tekemisen sijaan. Läksyjen tekeminen on
ankeaa ajanvietettä, television katsominen on mukavaa, paremman makuista
ajankulkua. Kyllä, maustettua jäätä. Televisiota katsoessa ei saavuta
mitään, mikä näkyy myöhemmin koetuloksessa.
Maustettu jää, kaikesta huolimatta, on oikein käytettynä tärkeimpiä asioita
elämässä. Pitää vain muistaa, että jäähilejuomaa saa tehtyä kotona jäätä
murskaamalla ja telkkaria voi katsoa, vaikka tekisi myös oppimiseen
tarvittavan määrän läksyjä.
Kari Suomalainen
1 kommentti