Minun lapseni sitä ja minun lapseni tätä...
29.08.2010 19:01 Nuorisoraati
Vanhemmilla on yllättävän usein suuria odotuksia lastensa tulevaisuudesta. Ei siinä mitään, jos vanhempi osaa pitää ne omana tietonaan, mutta joillekuille niiden peittäminen on vaikeaa. Osa vanhemmista haluaa panostaa lastensa opiskeluun, toiset taas harrastuksiin - valitettavasti pelkkä äidin tai isän innostus ei riitä siirtämään tietoa nuoren päähän eikä opeta hänelle yhtään uutta taitoa. Harmittaa kuulla kaverin lukiossa sanovan: "En mää nyt tiiä, onko tästä mulle mitään hyötyä."
Useille nuorille ei ole täysin selvää, mihin ammattiin he lopulta hakeutuvat. Sinä tilanteessa vanhempien, ja miksipä ei muidenkin tuttavien, mielipiteet voivat vaikuttaa nuoren valintoihin. Tiedän, että on haastavaa auttaa nuorta tulevaisuuden suunnittelemisessa ja samalla kannustaa häntä tekemän omia valintoja.
Kuitenkaan en voi ymmärtää vanhempaa, jonka kannustus on muuttunut jatkuvaksi vihjailuksi siitä, miten elämää olisi hyvä viedä eteenpäin ja mihin siten voisi päästä.
Voi olla, että osa nuorista kaipaakin jotakuta näyttämään suuntaa, mutta harvoin toinen tekee parasta valintaa toisen puolesta. Itse olen kokenut tärkeänä, että minulle on annettu mahdollisuus valita, mitä olen halunnut. Ehdotukset perheenjäseniltä ja muilta tutavilta ovat olleet rohkaisevia ja jääneet todella vain ehdotuksiksi.
Vaikka itsekään en vielä lopullista suuntaani tiedä, hauan oppia tekemään itse päätökseni. Tulevaisuudessa joudun tekemään niitä lukuisia tietämättä onko juuri se oikea ja paras vaihtoehto. Niinpä niiden tekoa olisi hyvä harjoitella jo nuorena ja opetella ottamaan luottavaisesti vastaan se, minkä valinta elämään tuo. Haluaisin jokaiselle mahdollisuuden tähän!
Lea Honkonen
