Neljä noloa numeroa
21.10.2009 21:49 Antti Haapakorva
Numerot 2, 3, 8 ja 9 eivät äkkipäätä tarkastellen juurikaan häviä viidelle vertaiselleen. Pikemminkin päinvastoin - niissä kaikissa on sellaista kaarevalinjaista sulokkuutta, joka tuo mieleen dynamiikan ja eteenpäin menon. Esimerkiksi saksalaisen suoraryhtiseen ja tylsään neloseen verrattuna tuo lukukvartettimme kestää vaivatta vertailun, fontista riippumatta. Mutta peräkkäin ne eivät toimi. Kun sunnuntain Urheiluruutu räväytti numerojonon 2389 ruutuun, kulmakarvani pomppasivat ensin tavoittelemaan pakenevaa hiusrajaani ja kurtistuivat sitten lähelle kyseisen näköaistimuksen välittäneitä pöyristyneitä palluroita – siinä määrin nololta tuo liuta lukuja näytti.
Kotimainen jalkapallokausi huipentui viikonloppuna jännittävämmin kuin moni uskalsi etukäteen toivoa. Niin mitalistit kuin hännänhuiputkin selvisivät vasta viimeisten pillinvislausten jälkeen, ja divarissakin taisteltiin loppuun saakka liigakarsijan paikasta. Dramaattisia käänteitä ja tulisia tunteita riitti kentällä; katsomossa oli hiljaisempaa. Tuo mustan magian luku, 2389, kuvaa Veikkausliigan ottelukohtaista yleisökeskiarvoa. Vertailun vuoksi: kaksi vuotta sitten luku oli 2976, vuosi sitten marmatin luvusta 2631. Trendi ei varsinaisesti viisaria väräytä.
Yleisökato saa vielä masentavammat mittasuhteet, kun keskiarvoa tarkastalee oikeasta perspektiivistä. Otetaan esimerkki Helsingistä, jossa tilanne on kokonaisuutta ajatellen surkuhupaisin. Kultaa kentällä huuhtonut HJK keräsi kauden aikana Finskin lehtereille keskimäärin 3661 katsojaa 13 pelaamassaan kotiottelussa; kauden viimeisessä, mestaruuden ratkaisseessa pelissä oli paikalla 5829 innokasta. Pahimman kilpailijan jääkiekon puolella Jokerit pelaa kauden aikana pelkästään runkosarjassa yli kaksi kertaa enemmän kotiotteluita kuin Klubi, ja jokaiseen se kerää keskimäärin noin 6500 katsojaa. Se pystyy siis sinänsä melko vähämerkityksisen ja ylipitkän runkosarjan aikana haalimaan enemmän katsojia per peli kuin HJK mestaruusmatsiinsa, vaikka punkkailee sarjan pohjakerroksessa. Ja kun muistetaan, että kaupungin toinenkin kiekkoseura kerää jatkuvasti suunnilleen samansuuruisen massan halliinsa, niin paljastuu armottoman ahdistavasti, mikä lilliputti jalkapallo vielä Suomessa on.
Mutta miksi itkeä yleisömääristä, kun kausi kerran oli jännittävä ja urheilullisesti onnistunut? Siksi, että yleisömäärä on ainut mittari, jolla lajin suosiota voidaan järkevästi mitata. Yleisön mielenkiinto tuo sponsorit, ei toisin päin; kanalauman on oltava ensin, kultamunia voi odottaa vasta sitten. Tällä hetkellä lajin kansallinen pääsarja ui varsin syvällä, ja esimerkiksi maajoukkuemenestyksen innostavaa esimerkkiä odotetaan kuin lottovoittoa. Mutta nimen omaan numeropuolella homma ei toimi: sen sijaan, että meillä olisi seitsemän oikein, meillä onkin neljä väärin.
Onneksi on joukkueita, jotka ymmärtävät suomifutiksen lainalaisuudet ja nöyränä hyväksyvätkin ne. Ja onneksi KuPS nykyisin näyttää kuuluvan tähän porukkaan. Iso trendi ei vielä ole jalkapallolle suotuisa, joten valtaisaa tuulipuvun kahinaa on turha Magnumillekaan odottaa ennen kuin lajin yleinen suosio on kääntynyt kasvuun. Mutta toki asioita voi ja pitää edistää paikallisestikin. Tärkeää on, että menot suhteutetaan tuloihin, panostetaan omaan juniorityöhön ja satsataan tulevaisuuteen kiihkottoman maltillisesti. Menestyksen hakeminen yltiöpäisellä tuhlaamisella ei taida johtaa kovin pitkälle. Vai mitähän tuumailee Hakan kummisetäksi alkanut Sedu, joka kuittasi viime kaudesta yli miljoonan euron tappiot? Ravintolapuolen ohrajoessa pitää vielä monen monta kuutiota virrata, ennen kuin moinen summa on katettu.
Numeroiden tarkastelu voi siis olla masentavaa puuhaa, mutta onneksi on luku 3. Se on paitsi kurvikkaan kaunis, kuten alussa kehuttiin, mutta kuvaa myös sarjasijoitusta, jonka saavuttivat niin KMF:n naiset ja B-junnut kuin KuPSin A-junioritkin. Kaikki kolme joukkuetta ovat ansainneet mitä syvimmän kumarruksen osakseen. Jalkapallo lajina saattaa olla Suomessa taantumassa, mutta Kuopiossa pyyhkii kaiken kaikkiaan ihan hyvin. Ja uskon vakaasti, että myös keltamusta lippulaivamme karistaa ensi kaudella tuon kiusallisen tutun, divarin tuoksuisen putoamispeikon pysyvästi taakseen.
18 kommenttia
Hyvä vastine, arvon Veijo! Olet varmasti oikeilla jäljillä noissa yleisömääriä koskevissa arveluissasi. Mutta surullisia luvut ovat yhtä kaikki.
Sen verran myös puolustaudun, jos sallit, että en toki kauden aikana ole keskittynyt niinkään yleisömääriin, vaan nimen omaan pelillisiin asioihin. Tämä oli vain yksi kirjoitus pidemmässä juttusarjassa, ja tällä kertaa näkökulma keskittyi yleisöön.
Ongelmat pitää uskaltaa nostaa esiin, myös jalkapallossa. Jos Veikkausliigan johto kirkkain silmin esittää lajinsa syrjäyttävän jääkiekon Suomen suosituimpana sarjana ihan lähitulevaisuudessa, niin kyllä asiaa pitää pystyä myös kriittisesti tarkastelemaan. Ja yleisömäärä on siihen paras mittari, olipa luvuissa ilmaa tai ei. On turha keskittyä siihen, onko ilmoitettu määrä 10% liian korkea, kun katsomoihin pitäisi saada moninkertainen määrä väkeä.
Kiitos kommentistasi joka tapauksessa. Keskustelua tässä hain ja jo vähän sainkin!
Itsekin olen yleisömääriä kammoksunut. Ja ihan hyvä että kissa uskalletaan nostaa pöydälle. Se on ihan sama ilmoitetaanko 1500 vai 2000 katsojaa kun todellisen luvun pitäisi olla 10.000. Ehkä jonakin päivänä.
Mielenkiintoista on myös seurata KuPSin joukkueen muodostumista, ensi kaudelle pitäisi joukkue saada koottua aiemmin kuin tänä vuonna jotta sponsoritkin saadaan heti mukaan keltamustiin talkoisiin!!!
Vertailutietoja (asukasmäärä, pääsarjan katsojakeskiarvo):
Viro (1,3 milj. as.): 199 !!!
Latvia (2,3 milj.): 430Liettua (3,6 milj.): 897
Irlanti (4,2 milj.): 2 046Kroatia (4,4 milj.): 2 222
Slovenia (2 milj.): 3 694Valko-Venäjä (10 milj.): 3 700
Slovakia (5,4 milj.): 5 547Bulgaria (7,5 milj.): 5 967
Unkari (10 milj.): 6 067Kazakstan (15 milj.): 6 387Serbia (8 milj.): 6 500
Ruotsi (9 milj.): 8 153Norja (4,7 milj.): 9 012
Suomi (5,4 milj, 2 389) kuuluu vain hieman balttiryhmän yläpuolelle, mitä tulee jalkapallon kiinnostukseen. Eräs tärkeä vertailukohde on Irlanti, joka on suurinpiirtein samankokoinen ja mikä tärkeintä, sielläkään jalkapallo ei ole ykköslaji (1. on gaelilainen jalkapallo, joka on eri laji), mm. Slovakiassa mielestäni on. Irlantiin verrattuna Suomi pärjää melko hyvin. Norjaan verrattuna puolestaan ei mitenkään.
PS. Antti, nollakin on numero. Eli kuudelle vertaiselleen.
PS. Antti, nollakin on numero. Eli kuudelle vertaiselleen.
Arvon J_Makk. Jos asiaa tarkastelee todella siihen syventyen ja viilaa pilkun oikein täsmällisen sileäksi, niin pitkin hampain ja kautta rantain saatan olla valmis myöntämään, että väitteessäsi mahdollisesti voi piillä sen sorttinen totuuden siemen, jonka olen vapaaehtoinen ottamaan sen vaatimalla vakavuudella. ;)
Antti, kirjoitit taas tärkeästä asiasta. Siitähän on keskusteltu aikaisemminkin, mutta on hyvä, että pidät sitä jatkuvasti vireillä. Muut kirjoittajat ovat jo tuoneet esiin varteenotettavia näkökohtia, joten keskityn vain KuPSin yleisömääriin.
Menestys tuo yleisöä, ja sitä Palloseurallamme ei ole ollut. Niukoista katsojaluvuista Magnum-areenalla ei voi syyttää edes taloustaantumaa, jonka keskellä elämme. KalPa kerää jatkuvasti nelinkertaisesti katsojia KuPSiin verrattuna, ja tämä siitä huolimatta, että tietääkseni KalPan liput ovat tuntuvasti KuPSin vastaavia kalliimpia. Syy on selvä, KalPa menestyy, KuPS ei.
KuPSin juniorit sijoittuvat säännöllisesti parhaiden joukkoon ikäistensä sarjoissa, ja heille on riittänyt kysyntää Hollannissa ja Suomen maajoukkuetasollakin. Mutta sitten kun edustusjoukkuetta ryhdytään kokoamaan, parhaat juniorit ovatkin menneet muualle. Muistan vieläkin miten Juha Malinen sanoi, että KuPS on kasvattajaseura. En haluaisi tätä näkemystä hyväksyä, ja jos se hyväksytään, ei menestystä miesten tasolla enää tule. Mutta mistä viisastenkivi, en ikävä kyllä tiedä
Muistan erään kesäisen sunnuntai-illan Väinölänniemellä 1990-luvun alussa. Tuolloin KuPSin pelin erätauolla Savolaisen Ari asteli kentälle mikrofonin käteen ja piti puheen. Hän esitti vetoomuksen yleisölle: ottakaa seuraavaan kotiotteluun yksi ystävänne mukaan. Yksi ystävä. Tämän jälkeen kukin ystävänsä kutsusta peliin saapunut toisi seuraavaan kotiotteluun yhden ystävänsä. Vetoomus oli vilpitön ja hyväntahtoinen, eikä se kieltämättä vaikuttanut edes mahdottomalta toteuttaa, jos ei kokonaan niin merkittävältä osin. Onhan kaikilla joku ystävä tai sukulainen tai työkaveri tai salarakas, jonka sydän ei vielä ollut alkanut pumpata keltamustaa verta. Tällä hienolla toimenpiteellä yleisömäärä olisi kasvanut ainakin hetkeksi - en muista kävikö näin - ja siirtänyt "vastuun" kasvaneen yleisömäärän vakiinnuttamisesta tai nousujohteisesta edelleen kehittämisestä tuotteelle eli ottelun sisällön ja ulkoisten puitteiden viihdyttävyydelle. Sen muistan, että näin ei käynyt. Molemmissa em. elementeissä voidaankin katsoa olevan reilusti parantamisen varaa, mikäli tavoitellaan yleisömäärien pysyvää kasvua. Todennäköisesti viihdyttävä peli ja joukkueen menestys lisäävät kiinnostusta ja ovat omiaan luomaan buumin, jolle tyypillisesti on otollinen kasvualusta etenkin pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa. Mutta myös ulkoiset puitteet, keskeisesti mm. otteluohjelman uudelleen miettiminen, ruokkivat kasvua. Otteluohjelman järkeistämisen ei luulisi edellyttävän kovin mittavia investointeja liigalta saati seuroilta, joten sitä kautta olisi mahdollista saada ensisysäys oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen optimisti voisi ajatella, että syntyisi jonkinasteinen dominoefekti seurojen tulojen kasvaessa. Uskon, että Arinkin aikanaan masinoiman vetoomuksen toteutumiseen on vaikuttanut se, onko se seuraava peli, johon tuon ystäväni, muutaman päivän päästä keskikesällä, vai sitten syksymmällä talvilajien täyttäessä kiireisten penkkiurheilijoiden kalenterit ja firmojen kausikorttibudjetit.
PS. Kävin syyskuussa Jokerit-Kalpa -pelissä. Ottelun yleisömääräksi ilmoitettiin yli 8.000, mutta paikalla oli korkeintaan alun kolmatta tuhatta katsojaa.
MTV3:n uutisissa kerrotaan, että jokerit on tehny vuosi kymmenen alusta lukien 14 miljoonaa euroa tappiota. Joten ei se helppoa ole kiekossakaan. Mutta joka tapauksessa yleisömäärät pitää saada veikkausliigassa ehdottomasti nousuun. Alle 3000 on tosiaan noloa. Vaikka eipä siinä kyllä valittaminenkaan auta, vähän on tietysti omiin muroihin virtsaamista tämmöinen. Vai onko....????
waterloo: Olen samaa mieltä esittämiesi näkökantojen kanssa. KuPSin pitäisi pystyä pitämään omat lahjakkaat juniorit riveissään pidempään. Tästä tulisi hyötyä kahta kautta, kun joukkue ensin hyötyisi heidän kontribuutiostaan kentällä, sitten vielä siirtosumma lihottaisi talouspuolta. Mutta tämä varmasti on KuPSin johdonkin tavoitteena, sitä en epäile.
Ere: Tuo otteluohjelman järkeistäminen olisi minunkin mielestäni ensimmäinen vaadittava teko. Tiukka, tasaisen vauhdin pelirytmi kehiin. Olisi mukava jos automaattisesti voisi tietää, että esimerkiksi lauantai tarkoittaa aina Veikkausliigakierrosta. Nyt näin ei ole. Muutama lisäpelikään ei olisi pahitteeksi, tosin 14 joukkueen sarjassa se on aikamoinen haaste. Ja kaiken maailman tauoista esimerkiksi keskikesällä voisi huoletta luopua.
Mitä tulee Jokereiden yleisömääriin, niin ilmaa taitaa niissä tosiaan olla. Mutta vaikka tuosta mainitsemastani keskiarvosta ottaisi puoletkin pois, niin kauden aikana kiekkoa tapittaa silti moninkertainen määrä katsojia paikan päällä jalkapalloon verrattuna, ottelumäärästä johtuen. Ja tv-lähetyksissä ero taitaa olla vielä huimempi.
Arshavin: Minun mielestäni yleisömäärien julkinen päivittely ei ole omaan murokuppiin kusaisua. Jos/kun Veikkausliiga haluaa olla eteenpäin menevä, ammattimainen ja kiinnostava sarja, pitää tosiasiat uskaltaa tunnustaa. Pään pensaaseen laittaminen ei auta ketään. Ongelmia pitää voida ruotia avoimesti, jotta ratkaisujakin voisi löytyä.
MTV3:n uutisissa kerrotaan, että jokerit on tehny vuosi kymmenen alusta lukien 14 miljoonaa euroa tappiota. Joten ei se helppoa ole kiekossakaan.
(Arshavin 24.10.2009 20:10)Ja tähän vielä kommentti...
Sama pisti itselläkin silmään. Urheiluseuran pyörittäminen ei totisesti ole bisneksistä kannattavimpia, lajista riippumatta. Ainoastaan Kärpät taitaa olla joukkue, joka on pidemmällä aikavälillä tarkastellen pystynyt tekemään järkevää tuottoa.
Antti ja muut ovat esittäneet hyviä ratkaisuja, joilla tilannetta saataisiin kohennettua. Niitä kannattaa ainakin yrittää. Itse tekisin seuraavasti:
- en pienentäisi liigaseurojen lukumäärää nykyisestä. Esim. 10 joukkueen sarja voisi merkitä sitä, että ulkopuolelle jää pelaajia, jotka kelpaisivat Veikkausliigan peleihin, mutta joutuisivat tyytymään alempiin sarjoihin, joka taas voisi aiheuttaa nappulakenkien naulaan ripustamisen
- pelit aina tiettynä päivänä, sitä kannatan ehdottomasti. Pitäisin kuitenkin sunnuntaita parempana kuin lauantaita, joka on monelle työpäivä. Vaikka suomalaisjoukkueella olisi Eurooppacupin ottelu keskiviikkona, se ei saisi aiheuttaa muutosta kansalliseen pelipäivään. Muutosta ei saisi aiheuttaa edes Suomen maaottelu, ne pelataan arkipäivinä, jota paitsi maajoukkueemmehan koostuu lähes sataprosenttisesti ulkomailla pelaavista.
- kannatan myös kesätauosta luopumista. Silloinhan lomalaisilla on aikaa käydä katsomassa pelejä ( tällä en mitenkään väheksy työttömien osaa) ja kentät hyvässä kunnossa. Kesällä jalkapallon ei myöskään tarvitse kilpailla katsojista jääkiekon kanssa. Nyt jalkapalloa ja kiekkoliigaa pelataan yhtä aikaa syyskuun puolivälistä lokakuun loppuun, joka todennäköisesti harventaa jalkapallokatsomoja.
waterloo: Lähinnä tuossa joukkuemäärän supistamisessa olisi se etu, että pelimäärää saisi luontevasti kasvatettua. 12 joukkueen kolminkertainen sarja toisi jokaiselle joukkueelle 33 ottelua nykyisen 26:n sijaan. Mutta toki olet oikeassa myös noista laajemman sarjan eduista.
Pelipäivä voisi tosiaan olla sunnuntaikin, kunhan se olisi aina sama. Tästä olisi hyötyä myös näkyvyysmielessä: olisi varmaankin mielekkäämpää tv:nkin puolella luoda entistä tasokkaampia viikkomakasiineja, joissa voitaisiin ennen kierrosta spekuloida asetelmilla, ja kierroksen jälkeen näyttää sitten herkkupalat kaikilta pelipaikkakunnilta.
Ehkä jonakin päivänä.
Antti, olet aivan oikeassa tuossa television roolia kaavaillessasi. Mutta yksi kysymys: jos sarja on kolminkertainen, kumpi joukkue saa kaksi kotiottelua?
waterloo: kyllä siinä kieltämättä arpaa tarvittaisiin. Entäpä 13 joukkueen kolminkertainen? Sehän tuottaisi 36 peliä - ainakin koti- ja vieraspelien määrä menisi tasan. Jollei kolminkertaista sarjaa hyväksytä vaihtoehdoksi, niin ainut tapa kasvattaa pelien määrää lienee joukkuemäärän kasvattaminen entisestään. Ja se ei taida olla oikein kenenkään mielestä hyvä idea.
Ja vielä yksi sana yleisömääristä: KPV:n ja JJK:n välisessä karsintataistelussa ainakin tällä mittarilla tarkastellen voidaan todeta, että liigaa pelataan ensi kaudella siellä, missä se enemmän kiinnostaakin. Ja hyvä niin. Jyväskylässä oli 1,5-kertainen katsomo Kokkolaan verrattuna. Toki pelipäivä ja -aikakin oli parempi, mutta toisaalta olisi voinut luulla, että peli kiinnostaa enemmän nousua tavoittelevan joukkueen kannattajia. Heillehän matsi oli hyvin sujuneen kauden kliimaksi, putoamista vastaan taistelevalle joukkueelle taas kehnon kauden antikliimaksi.
Liigassa joukkueiden määrää on ehdottomasti laskettava 10:een.
Ensinnäkin sisäinen kilpailu on saatava kunnolla syntymään.Pelaajakierto on välttämätön,ettei virkamiesasennetta tule.Jalkapalloilu on vain sellainen peli kilpailutasolla.Pelailu on eri asia.
Monessako joukkueessa on jokaiselle paikalle kilpailua?
jof: Totta on tuo, että varmaankaan joka joukkueessa jokaiselle pelipaikalle ei kovin armotonta kilpailua tällä hetkellä synny. Mutta johtuuko se sitten siitä, että kelvollisia pelimiehiä ei löydy tarpeeksi, vai siitä, että joukkueilla ei ole varaa maksaa kovin suurelle ringille palkkoja? Itse veikkaan vahvasti jälkimmäistä. En oikein usko, että 10 joukkueen liiga muodostuisi niin paljon nykyistä tasokkaammaksi, että se automaattisesti lisäisi yleisömääriä kovin merkittävästi.
Mutta kiva näillä on spekuloida!
ja pele lähti mypaan... voivoivoi. milloin soppari uutisia???
Kyllähän esim. 10 joukkueen kolminkertainen sarja nostaa taidon rimaa joukkueisiin pääsyyn.
Muistuu mieleen edesmenneen Arto Tolsan haastattelu,jossa hän mainitsi,"Belgiassa ei pelaajia teipeillä tai puudutuksilla tuoda kentälle".
Samoihin aikoihin USA:ssa teipattiin koripalloilussa terveitä nilkkoja.Ero suomalaiseen joukkueurheilun vastaavaan toimintaan on ollut valtava.Monissa suomifutiksen otteluissa köpötteli toipilaita ja se myös näkyi.Pelaajia joutui vammakierteeseen,jopa koko kaudeksi.
Joukkueiden määrä on paljon laajempi kysymys.
