Perhe sotkee lomasuunnitelmat
08.03.2010 08:43 Nuorisoraati
Loma kavereitten kanssa kuulostaa paljon houkuttelevammalle, kuin nysvääminen kotiväen kanssa korvessa kämpässä, jossa ei ole nettiä. Toisaalta loma lasketellen ja rennosti ottaen kelpaa, vaikka sitten kotiväen kanssa.
Kaverit ovat silti elämän suola, eikä perheen kanssa tehtävä reissu kämpälle ja laskettelemaan viikoksi tunnukaan niin mukavalta ilman ystäviä. Varsinkin kun sattuu olemaan porukasta se ainoa, joka lähtee koko loman ajaksi pois. Sitä jää miettimään, että mitähän se kaveriporukka mahtaa tällä hetkellä tehdä ja onkohan niillä hauskaa ilman minua. Ja että miten ”out” on niitten jutuista kun on ollut viikon verran poissa näköpiiristä. Nuorelle viikko erossa kavereista ja netistä on ikuisuus, eivätkä vanhemmat aina jaksa ymmärtää sitä.
Kun kerroin kavereilleni, että joutuisin olemaan viikon perheeni kanssa jossain korven keskellä silmittömän ikävän kourissa, niin kaverini osasivat lohduttaa minua hienovaraisesti sanomalla ”ketuttas minuaki”. Pisteet heille siitä…
Lomahan olisi täydellistä aikaa olla kotona ja viettää aikaa kavereitten kanssa, mutta perhe tulee sotkemaan suunnitelmat. Tuntuu totaalisen yksinäiseltä, vaikka ei olisikaan konkreettisesti yksin. Kotiväen seura kun ei yleensä ole samaa tasoa muun seuran kanssa. Vanhempien ja sisarusten jutut tuntuvat lähinnä noloilta, varsinkin vanhempien, eikä niitä jaksaisi millään kuunnella. Väkisinkin reissussa tulee mieleen, että olisihan tämänkin ajan voinut viettää paremmassa seurassa.
Pienempänä perheen kanssa oli kiva tehdä yhteisiä reissuja, mutta jossain vaiheessa se ei enää kiinnostanut vähääkään. Teki mieli jäädä kotiin tai tehdä jotain aivan muuta ja täysin oman pään mukaan. Perhettähän näki muutenkin jatkuvasti, eikö niistä päässyt edes lomalla eroon? Se kai tavallaan kuuluu siihen niin kutsuttuun itsenäistymiseen.
Kannattaa silti muistaa se, että ne reissut voivat jäädä viimeisiksi yhteisiksi reissuiksi, ja vaikka inhottaakin, kannattaa ottaa niistä ilo irti. Vaikka sitten vanhempien köyhiä vitsejä kuunnellen.
Kaisa Jauhiainen
