Olin viettämässä hiihtolomaa Lapissa. Mikäs sen hienompaa kuin perheloma
laskettelukeskuksessa, jossa voidaan yhdessä nauttia hiihdosta,
laskettelusta, hyvästä ruuasta ja ennen kaikkea perheen yhteisestä ajasta.
Meillä loma sujui mukavasti. Äiti ja isä hiihtivät, minä laskettelin. Illalla
näimme toisemme hotellin päivällisellä. Siinähän se loma meni, kukin teki
mitä halusi.
Seurasin rinnekahviloissa ja mäessä perheitä, jotka olivat päättäneet lähteä
yhdessä laskettelemaan. Tyypillinen perhe koostui vanhemmista ja muutamasta
alakouluikäisestä lapsesta. En tavannut kovinkaan montaa perhettä, jossa
vähintäänkin joku jäsenistä ei olisi ollut tyytymätön. Oli tappelua ruoasta
ja ruokapaikasta, siitä kuinka paljon kukin on käyttänyt rahaa, kiistelyä
siitä, missä seuraavaksi lasketaan tai sitten muuten vain kireitä naamoja,
mykkäkoulua ja valittamista.
Hyvin monen vanhemman otsa oli rypyssä, hermostuneisuus oikein paistoi heidän
kasvoiltaan. Vanhemmat eivät tuntuneet jaksavan kuunnella lastensa juttuja.
Lapsetkaan eivät aina näyttäneet kovin iloisilta.
Voi mikä ihana perheloma! Yhteinen loma, jolloin vanhemmilla ei ole töitä,
vaan oikeasti aikaa olla toistensa ja lastensa kanssa, voi kuulostaa monesta
perheestä houkuttelevalta. En silti voi sanoa, että perheet olisivat
näyttäneet nauttivan lomastaan. Varmasti heillä oli myös kivaa, mutta tuskin
nämä huomaamani riidat jäivät ainutkertaisiksi, sillä viikon aikana huomasin
tällaisia hyvin paljon.
Miksi aikuiset varaavat lomia, jos siitä ei seuraa muuta kuin riitelyä? Jääkö
heille todella niin paljon positiivisia muistoja tapahtuneista, että he
unohtavat nämä riidat? Tekeekö se parisuhteelle ja perheelle hyvää?
Minulle tuli paha mieli, erityisesti lasten puolesta. Eivät he tarkoittaneet
mitään pahaa, vanhemmat vain eivät enää jaksaneet kuunnella heidän juttujaan
ja käskivät olla hiljaa. Tosi mukavaa!
Olisikohan ollut parempi jäädä kotiin tai tyytyä hieman lyhyempään lomaan? Tai
sitten vanhempien täytyisi hyvissä ajoin aloittaa henkinen valmistautuminen,
jotta he jaksaisivat olla iloisia ja hyväntuulisia viettäessään lastensa
kanssa enemmän aikaa kuin arkena.
Hartaasti toivon, että jos minusta joskus tulee äiti, muistaisin harkita kolme
kertaa ennen kuin varaan perheloman. Ja jos todella lähdemme lomalle, toivon
jaksavani olla lasteni kanssa, kuunnella koko pitkän viikon, mitä heillä on
sanottavanaan ja olla iloinen. Näin ehkä kaikilla on mukavaa.
Jaana Rissanen
