EmediateAd

Savolainen syöksyvirtaus

16.08.2010 16:51 Antti Haapakorva

Tämän supersuven puhutuin luonnonilmiö on eittämättä ollut niin sanottu syöksyvirtaus. En oikein tiedä, mistä puskista tai puuskista moinen mahtipuhuri on yhtäkkiä keskuuteemme syöksähtänyt, mutta kovia tuhoja, traagisiakin, se on saanut aikaan. Itselleni tosin ilmiö on tähän saakka ollut melko tuntematon – ilmeisesti olen kouluaikana asiaa käsittelevän tunnin aikana keskittynyt johonkin olennaisempaan, kuten vakioveikkausriviin.

Perjantai-iltana, Harjun kentällä, kaikki kuitenkin muuttui. Näin sellaisen omin silmin, ihan vierestä.

Wikipedian mukaanhan syöksyvirtaus on kuuro- tai ukkospilvestä laskeva voimakas kylmä ilmavirtaus, joka saa lisää voimaa sateen haihtumisen jäähdytysvaikutuksesta. Se voi olla joskus niin voimakas, että se kaataa puita tai jopa vaurioittaa rakennuksia. Voin oman kokemukseni kautta todistaa, että juuri näin on.

Savolainen syöksyvirtaus raivosi keltamustissa mekoissaan vajaan parin tunnin ajan semmoisella vimmalla, että puupökkelön näköiset sinipunapaidat näyttivät kaatuilevan yksi toisensa jälkeen. Erityisesti Thorin ruoskana hääri uusi tutkapari Dickson-Dudu, joka parhaimmillaan valitsi tanssiaskelensa täysin oman mielensä mukaan.

Luonnonilmiötä oli saapunut seuraamaan myös Veikkausliigan nykytrendiin nähden erittäin mainio yleisömäärä. Yli neljä tuhatta keskisuomalaista sai todistaa aitiopaikalta, millaista on idän suunnalla nykyisin harrastettava niin sanottu moderni naatiskelu.

Hienointa oli kuitenkin se, ottelun lopputuloksen lisäksi, että myös savolaiskannattajia oli paikalla kolmatta sataa. Turha on kenenkään inistä, etteikö Suomesta löytyisi jalkapallokulttuuria – siinä määrin upeasti vieraskatsomo kannusti ja eli pelissä mukana. Iho on kananlihalla vieläkin.

JJK-skalpeerauksen jälkeen kierroksia on jäljellä kahdeksan. Sarjataulukkoa katsoessa tätä ei pistemäärän perusteella uskoisi; usein ollaan vielä sarjan päätyttyäkin oltu huomattavasti pienemmässä saldossa. Mutta kun kerran hyvin menee, niin menköön. Joukkue on erittäin hyvin valmennettu, ja materiaaliltaan leveämpi kuin aikoihin. Pelaajat tekevät sen, mitä on sovittu, ja vieläpä hyvin. Ratkaisijoita löytyy laajalta rintamalta. Peli-ilo huokuu jokaisesta solusta.

Mitalista ei virallisesti vielä puhuta, mutta Veikkausliigan loppukausi tulee joka tapauksessa olemaan ikimuistoinen. Sillä varmaa on, että tässä virtauksessa on vielä voimaa.

0 kommenttia
//

Antti Haapakorva

Jalkapallo kuuluu Suomen kesään siinä missä jäätelö, järvilaivat ja juhannuskin. Ja parasta se on paikan päällä. Peliä seuratessa arjen aherrus unohtuu, ja mieli on milloin autuaan euforinen, milloin raastavan kireä. Tasainen tylsämielisyys on joka tapauksessa katsomokokemuksesta yleensä kaukana.

Jalkapallosta voisi myös horista loputtomiin. Pelin ennakko- ja jälkiarviointi tuo ottelukokemukseen aivan oman lisänsä. Parhaita kesiä pallospekulaattorille ovat ne, jolloin pelataan lajin MM-turnaus – niin kuin esimerkiksi vuonna 2010.

Kolmannella kaudellani SS:n futisbloggaajana pyrin edelleen turinoimaan melko vapaamuotoisesti siitä, mikä kuningaslajissa milloinkin tuntuu kirjoittamisen kannalta mielekkäältä. Kommentoi vapaasti ja pidäkkeettä! Keskustelu ja väittely, jos mitkä, kuuluvat jalkapallon ympärille!

Viimeksi kommentoidut

Nuijanukutus
Messi vs. Dickson
Neljä noloa numeroa
Jumalan käsi ja Dicksonin jalat
Naarasleijona – savannin valtiatar

Blogiarkisto