66 vuoden iässä kuolleessa Urpo Leppäsessä oli
miestä joka lähtöön.
Suomen poliittisessa elämässä hän teki rakettimaisen nousun, joka vei hänet
ministeriksi yhdeksi vaalikaudeksi 1980-luvun puolivälissä. 1980- ja
90-luvun taitteen hullunrohkeina kasinovuosina hän ryhtyi liikemieheksi ja
teki näyttäviä kiinteistökauppoja eri puolilla maata. Suurellisten bisnesten
epäonnistuttua Leppänen lähti etsimään onneaan Kuubasta, tapasi sieltä Anan
ja hankki sen jälkeen elannon itselleen ja perheelleen esittelemällä tätä
tumman uhkeaa löytöään, tanssijatar Ana Riquetia uteliaille suomalaisille.
Viime vuodet ovat olleet armeliasta unohduksen aikaa pienessä
etelähämäläisessä Forssan kaupungissa, kaukana maailman pahuudesta.
OLIMME armeijakaverit, ja Haminan RUK:ssa meillä oli 1960-luvun lopulla
hyvää aikaa parantaa tätä maailmaa nuoruuden innolla muutaman kuukauden ajan
illasta toiseen.
Oltiin tultu aikaan, jolloin armeijassakin sai puhua jo politiikkaa.
Tilastotieteisiin erikoistuneena valtiotieteen maisterina Urpo oli tehnyt
siinä vaiheessa jo omat tarkat laskelmansa. – Kun pääsen täältä siviiliin,
liityn SMP:hen, sillä se on nopein tapa nousta Suomen politiikassa.
Uutisista kuultiin ja luettiin, että hän myös piti tämän lupauksensa. Pian
armeijasta lähtönsä jälkeen Leppänen liittyi Veikko
Vennamon esikuntaan puolueen tiedotuspäälliköksi, josta oli sitten
vain lyhyt askel puoluesihteeriksi.
Unohdetun kansan puolueessa olisi ollut tilaa varmasti useammallekin älykölle,
mutta jostain syystä he Leppäsen esimerkki ei innostanut muita.
EDUSKUNTAAN tämä Pohjois-Karjalan poika nousi eteläkarjalaisten ja
kymenlaaksolaisten äänillä vuonna 1979. Kukaan ei juuri uskonut hänen
menestykseensä, joten suuri äänisaalis tuli useimmille täytenä yllätyksenä.
Tavatessamme kysyin Urpolta, millä poppakonsteilla hän oli äänensä hankkinut.
Ensin hän kiitteli minua, joka olin maakunnan valtalehdessä Etelä-Saimaassa
tuominnut hänen yrityksensä epäonnistumaan. – Näytin juttua ihmisille ja
sanoin, että tällä tavalla kepulaiset yrittävät pitää SMP:n pois
politiikasta. Te voitte estää sen äänestämällä minua.
– Toiseksi minä tein todella lujasti vaalityötä. Junassa Helsingin ja
Etelä-Karjalan välillä kuljin vaunusta vaunuun, kättelin jokaisen
matkustajan ja esittelin heille itseni: Minä olen Urpo Leppänen ja olen
ehdolla eduskuntaan... Siinä tapasi silmästä silmään tuhansia äänestäjiä.
VUODEN 1983 eduskuntavaaleissa SMP saavutti murskavoiton, joka
normaaliin poliittiseen tapaan koitui puolueelle suuronnettomuudeksi.
Leppänen, joka vaalitaistelun aikana oli luvannut poistaa valtakunnasta
työttömyyden kuudessa kuukaudessa, pääsi toteuttamaan työministerinä
lupaustaan Kalevi Sorsan neljännessä hallituksessa.
Työttömyys ei poistunut – eipä tietenkään – siinä aikataulussa. Ainoa
todellinen muutos oli, että kolmen kuukauden kuluttua työministeri oli
menettänyt kaiken poliittisen uskottavuutensa. Sinänsä lahjakas ja
yritteliäs mies leimautui poliittiseksi tyhjätaskuksi.
Julkinen kuva täydentyi, kun ex-ministeri vaihtoi viihteelle ja läksi
esittelemään kuubatartaan maan tavarataloihin ja huvipaikkoihin: täyspelle
koko mies. Joskus kävin asioikseni katsomassa, kun hän möi Anan kanssa
patjoja muutamassa kuopiolaisessa huonekaluliikkeessä. Minua nolotti, ja
niin taisi Urpoakin.
Viime vaaleissa hän yritti vielä poliittista come backia kotimaakunnassaan,
mutta puhti oli pois ja hurma haihtunut.
URPO LEPPÄNEN valitsi itse oman poliittisen tiensä, se oli
suunniteltu juttu.
Lahjat ja tieto olisivat riittäneet menestykseen ehkä muissakin puolueissa
kuin Vennamon joukoissa. Elettyä elämää on myöhäistä jossitella. RUK:n
kurssiltamme Urpo jäi kuitenkin ainoaksi, jossa on ollut ministeriainesta.
On meillä ollut monta muuta ministeriä, joka ei ole ollut täysin priimaa
tavaraa
