Viimeinen sädetysviikko on kulunut kipulääkehuuruisesti. Lääkityksen määrää
lisättiin, ettei kipu hallitsisi ajatuksia. Jalka on palanut. Sitä pistelee,
kutittaa, kiristää, polttaa. Leikkausarpi turposi niin, että haava alkoi
vuotaa.
Eipä ainakaan helpottanut oloa.
Työkaveri virnisteli oven takaa ja huuteli pasilamaisesti ”lääkkeet” pitkin
perjantaita. KYSissä lääkäri halusi katsoa, kuinka sädealue kestäisi
viikonlopun. Kun palanut nahka alkoi käpertyä rullalle, hoidot keskeytettiin
maanantaina ja vuoroon astui sairasloma.
25 sädekerrasta 22 saatiin tehtyä. Mietin vain, kasvaako kasvain takaisin
vajaan sädetyksen takia? Vieläkö tämä rumba käydään uudelleen?
- Tämä on niin rajatapaus, että se voi kasvaa tai olla kasvamatta, lääkäri
totesi.
Että sitten niinkin tarkka, eikä lainkaan savolaismainen, diagnoosi.
Tiedän, että kaikki tekevät parhaansa eikä kukaan voi ennustaa, miten
kellekään käy tulevaisuudessa. Ajatukseni menee heihin, jotka pelkäävät
syöpäkasvaimensa puolesta. Jotka joka ilta käyvät nukkumaan miettien,
kasvaako se vielä takaisin, joudunko käymään sen rumban läpi uudelleen.
Olen viikkojen aikana saanut nähdä, mitä elämä sädehoidossa on. Kuinka kuka
vain elämänvaiheeseen, ikään, taustaan katsomatta voi joutua käymään läpi
elämänsä perusasiat pohjamutia myöten. Kuinka niin moni taistelee joka päivä
itsensä hoitoon, jaksaa katsoa silmiin ja nähdä huomiseen. Kuinka
henkeäsalpaavasta, elämän pysäyttävästä syöpätiedosta noustaan voittajina
jaloilleen. Ja kuinka vaikeaa se voi olla.
Katsoin odotushuoneen aulaa lähtiessäni ja reseptilappua odottaessani.
Sympaattiset herrat istuivat vierekkäin, heidän välissään oli tyhjä tuoli.
Toinen nosti päänsä, katsoi minuun, taputti tuolia ja sanoi pilke
silmässään.
- Tähän vuan, elä pelekää
Kiitos. En pelkää. Olen nähnyt, että elämän pysäyttävästä sairaudesta voi
selvitä voittajana ja olla onnellinen. En tiedä, miten itse siitä
selviäisin, mutta olen nähnyt, että ainakin se on mahdollista.
Kiitos KYSin sädepolin hoitajille ja lääkäreille sekä odotushuoneen mahtavalle
porukalle, joka osaa pitää mielen koholla suurimpinakin sadepäivinä.
